Surkeutta

Aamulla heräsin toiveikkaana. Olin nukkunut hyvin ja olo oli sellainen, että kyllähän tässä raskaana voi ollakin! Töistä matkalla kotiin mietin, että tulen kirjoittamaan palanneesta toivosta blogiin. Kunnes sitten, kotiin päästyäni kävin vessassa ja huomasin jotain punaista. Ilmeisesti menkat ne sieltä puskevat läpi Lugesteronista huolimatta. 

Soitin klinikalle ja kysäisin huomisesta veritestistä. Kuulemma kannattaa silti tulla, kun ei sitä koskaan tiedä. En silti jaksanut enää elää epätietoisuudessa ja käväisin lähiapteekissa raskaustestiostoksilla. Tuossa vieressä se testi nököttää, yhden typerän viivansa kanssa.

Näin kävi meidän ensimmäisen IVF:n tuoresiirron. Ei se alkiorakas kiinnittynyt, vaikka kuinka toivoimme. Ei tässä toivomiset tunnu auttavan. En tiedä mikä auttaisi.

Niin kurjaa kertoa miehelle huonot uutiset. Surettaa niin kamalasti. Miksei tämä onnistu näinkään?