Pieni on siellä!

Siellä se on kohdussani. Maailman parhaassa paikassa. Voi rakkaus.

Viime yö oli taas todella huono. Näin sekavia unia ja sydän tuntui takovan hirveää tahtia. Matkalla töihin puhelin soi. Labratäti kertoi, että yksi alkio on kehittynyt hienosti, mutta kolmen muun kehitys on ollut hitaampaa. Hän kertoi, että niitä seurattaisiin vielä huomiseen, mutta jos kehitys ei ole silloin halutulla tasolla, niitä ei kannata pakastaa.

Olin silti onnellinen siitä yhdestä. Pääsisimme siirtoon. Yksikin voi riittää. Silti alkoi hieman ahdistaa jo ajatus uudesta hoitorumbasta jos tämä ei nyt onnistuisi.

Kun pääsin klinikan toimenpidehuoneeseen, labratäti tuli kertomaan, että kaksi niistä kolmesta hitaammasta oli saanut kehityksessä kiinni tämän yhden parhaimman! Neljättä seurattaisiin vielä huomiseen asti. Olin niin onnellinen, että nauratti. Kaksi meni siis pakkaseen ja yksi pääsi kohtuuni.

Voi, että olen onnellinen. Alkionsiirto meni hienosti ja itse vuoronperään pidättelin onnenkyyneliä ja hymyilin suupielet korvissa toimenpiteen ajan.

Meillä on kaksi hyvää pakkasessa. Yksi blastokysti siirretty. Olen iloinen, että alkoita viljeltiin blastokystivaiheeseen saakka. Seurattiin kehitystä pitkään ja todettiin varmasti alkiot hyviksi. Blastokystin pitäisi kiinnittyä melko nopeasti jos on kiinnittyäkseen. Jännää. Ensi viikon perjantaina menen labraan verikokeeseen ja tulos pitäisi tulla samana päivänä.

Kyselin niistä monitumaisista soluista. Ei niitä ollutkaan kuin neljä. Toisaalta, ei minua juuri nyt edes kiinnosta. Nyt olen niin äärettömän onnellinen näistä kolmesta tai jopa neljästä alkiosta. Uskomatonta, että yksi niistä on tuolla kohdussani.

Pitkästä aikaa hymyilen ja mieli tuntuu rauhaisalta. Nyt aion hemmotella sekä itseäni että miestä ja keskittyä pelkästään positiivisiin asioihin.

Ihanaa!