Pistoksia ja uskoa tulevaan

Pari päivää on nyt pistelty Puregonia vatsanahan läpi. Hyvin on mennyt. Pregnylin pistämiseen verrattuna tämä on ihan piece of cake. Kynä on helppo käyttää ja neula on tosi ohut. Sen huomaa siitä, ettei pistos tunnu oikeastaan missään, eikä pistoskohta arista lainkaan jälkeenpäin. Itselläni Pregnylin kanssa pistoskohta on aina pari päivää tosi arka pistämisen jälkeen.

Ultrassa kävin perjantaina ja follikkeleja oli ihan mukavasti aluillaan molemmilla puolilla. Mies oli mukana kuulemassa hoidon kulusta. Lääkärin lisäksi kävimme tapaamassa hoitajaa, joka opasti Puregonin pistämisen kanssa. Hän oli aivan ihana tyyppi! Meille molemmille tuli taas niin hyvä ja rauhallinen mieli klinikalla käynnin aikana. Sanottakoon vielä, että odotushuoneessa ennen lääkärikäyntiä minua itketti (taas kerran). En oikein itsekään tiedä miksi, jännitti vaan kaikki niin kovasti. Itkua on kyllä riittänyt: itken ilosta ja surusta ja jännityksestä ja liikutuksesta joka päivä nykyään.

Minulle varattiin ensi viikolle pari ultraa lisää. Saa nähdä miten munasarjani ovat reagoineet pistoksiin. Ainakin heti ensimmäisen pistoksen jälkeen tunsin jo pientä kipuilua munasarjoissa. Samanlaista mitä ennen ovulaatiota. Toivottavasti kaikki menisi hyvin.

Mieli on ainakin ollut lääkärikäynnin jälkeen hyvä. Tosi herkkä edelleen, mutta myös uudella tavalla toiveikas. Ihan hyvin voimme onnistua tällä keinolla, se on hyvinkin mahdollista! Tuntuu hyvältä, että asiat menevät eteenpäin ja olemme hiton hyvissä käsissä.

Nyt aion edelleen helliä itseäni henkisesti ja fyysisesti. Huomiselle olisi luvassa hierontaa.

Hyvin tässä vielä käy.