Pikkuiset kesäpöksyt

Silloin, kun elin vielä vauvakuumehuumaa, ehdin ostaa muutamia vaatteita murullemme. Asuimme tällöin lähellä ihanaa lastenvaatekirppistä ja sieltä olen ostanut pari pientä vaatetta. Yksi uutenakin hankittu vaatekappale löytyy, nimittäin pienet punavalkoraidalliset kesähousut. Housut olivat alessa vuosi sitten kesän lopussa, enkä voinut vastustaa pieniä pöksyjä.

Viime syksyn lopulla olin salaa harmissani, sillä ajattelin kesäpöksyjen jäävän käyttämättä. Housut ovat ihan vastasyntyneen kokoa ja vauva voisi syntyä aikaisintaan syyskuussa (luulin tietysti, että tulevan vuoden aikana tulen jo raskaaksi...). Mutta enpä arvannut, että saamme vielä uuden mahdollisuuden saada kesävauva. Kesävauva, jolle pukea kesähousut! Miten ihanaa!

Hassua, miten kesäpöksyistä tuli minulle niin tärkeät. Eilen tajusin yhtäkkiä, että elämme jälleen sitä aikaa, että meille voisi tulla kesän vauva. Pienet housut eivät siis ehkä menekään hukkaan! Tulin tästä iloiseksi ja kaivoin pienen vaatekappaleen esille kaapin perältä. Tässä ne ovat:

Olen jo pitkään kiertänyt lastenvaateliikkeet kaukaa. Se vaihe meni jo. Kunpa pian saisi jo ihan luvan kanssa kierrellä kirppiksiä ja hiplailla pikkuvaatteita. Haaveilen kovasti myös tämän ylimääräisen huoneen sisustamisesta. Mies lupasi, että laitetaan huone sitten viimeisen päälle kivaksi jos meille käy niin onnellisesti, että meille on oikeasti tulossa vauva. Antoi jopa luvan ostaa yhtä kalliinpuoleista tapettia, johon olen ihastunut.

Olen ollut kamalan väsynyt ja uskon sen johtuvan Puregonista. Vatsassa on myös kaikenlaisia tuntemuksia ja lievää kipuakin. Huomenna olisi ultran aika ja jännittää kyllä, mikä siellä on tilanne. Viime ultrassa oikealla yksi munarakkula oli reippaasti muita isompi ja lääkäri sanoi, että se voi häiritä muiden kasvua. Toivottavasti näin ei olisi käynyt.

Punktio osuisi näillä näkymin ensi viikon alkuun. Kunpa kaikki menisi hyvin. Kunpa saisimme riittävän hyvän saaliin munasoluja. Kunpa jotain saataisiin pakastimeenkin. Jos vaan pakastimeen saadaan jotain hyviä yksilöitä, olen jo onnellinen. Sitten ei tarvitsisi heti käydä uudelleen läpi pistoksia ja punktiota.

Olen kyllästynyt vanhaan fonttiin ja alan kirjoittaa tästä lähtien tällä. Blogin nimikin on kyllästyttänyt jo pitkään, sen on keksiny juuri sellainen vauvakuumehuumainen nainen. Mutta menköön nyt. Kyllähän se haave edelleen sama on, totta kai.

Mukavaa uutta syysviikkoa!