Ei tässä muu auta. Tämä päivä alkoi vähän huonosti, kun aamulla heti herättyäni tuli itku. Se tuli siksi, että väsyttää niin helvetisti. Tämä tilanne ja sen jatkuminen. Jatkuva pelko, huoli, epävarmuus. Kunpa tämä kaikki paska olisi kohta jo ohi.
Pettymys pettymyksen jälkeen sitä pystyy kuitenkin aina keräämään uutta toivoa ja uskoa. Silti tulos on aina sama. Se on jotenkin hirveän julmaa.
Olen miettinyt, että mitä väärää olen tehnyt. Mistä tämä on rangaistus? Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että tuollaisia ei kannata miettiä. En ole tehnyt mitään niin väärää, etteikö minulle voitaisi äitiys suoda. En todellakaan. Minusta tulisi hyvä ja rakastava äiti. Ansaitsisin tulla äidiksi.
Hirveästi erilaisia tunteita. Jostain puskee kuitenkin läpi se uusi toivo ja usko. Ja hyvä niin. Ei tästä muuten selviäisi. Vaikka kyllä se uskominen ja toivominen pelottaakin. Kyllästyttää joka kuukausi hokea samoja "toivottavasti" ja "kunpa". Ovat jotenkin niin kuluneita jo. Mitähän keksisi niiden tilalle?
Miten hilkulla oli, ettei saatu pakkaseen mitään. Miten onnellinen olen juuri nyt, että saimme ne kaksi. Ne kaksi pientä sinttiä kirivät viime hetkellä hienoiksi alkioksi ja ne laitettiin pakkaseen. Miten hirveää olisi jos niitä kahta ei olisi.
Mutta onneksi on. Mikäli kaikki menee hyvin, niistä toinen siirretään kohtuuni tässä luonnollisessa kierrossa. En edes muista millainen luonnollinen kiertoni on. On tässä sen verran tullut mätettyä kaikenmaailman hormoneja. Mutta ihanaa, kun kroppa saa levähtää. On se parka ollut kovilla. Ei kai sellaiseen alkio halua edes kiinnittyä?
Saattaa olla, että kirjoittelen harvemmin lähiaikoina. Tuntuu siltä, että pitäisi ehkä pysyä hetki poissa.
Kiitos ihanista viesteistä viime postaukseen. Onpa siellä monta ihanaa, välittävää naista! <3
Ehtymättömät voimat täytyy ihmisellä olla, että pettymysten jälkeen aina vain jaksaa kulkea eteenpäin arjessa. Lapsettomuushoitojen ja pettymysten sietäminen ainakin osoittavat sen, että sinussa on vahvuutta - äidiksikin. Edellisen postauksen lukeminen herätti minussa epäuskoisen tunteen ja suuren pettymyksen puolestasi. Höperössä mielessäni ajattelin, että me plussataan molemmat, sinä perjantaina ja minä maanantaina. Toivon, että löydät lohtua huolten keskellä. T. Sessa, jolla siirto oli samana päivänä ja jonka pitää malttaa maanantaihin asti, ellei vuoto ala jo huomenna, blaah
VastaaPoistaNiinpä, jostain sitä voimaa riittää. Onhan se tavallaan hienoa huomata, että vahvuutta on enemmän kuin olisi uskonutkaan. Hyviä äitejä meistä tulisi! Olisi ollut kyllä mahtavaa jos molemmille olisi se plussa tullut. Toivottavasti teillä on parempi tuuri kuin meillä. Tsemppiä odotteluun ja huomiseen. <3
PoistaEi oikein ole sanoja, voimia <3
VastaaPoistaKiitos Ruusu. <3
PoistaEn voi Helmi kuin vain ihailla sinua ja asennettasi! Sen ansiosta sinä jaksat kyllä, vaikka uskon, ettei siltä aina tunnu.
VastaaPoistaKunpa olisi jotain, mitä voisin tehdä helpottaakseni oloasi. Voin vain lähettää haleja ja toivottaa jaksamista! Onneksi teillä on ne kaksi. <3
Niin kauniita sanoja, kiitos niistä. <3 Ja halit auttaa aina!
PoistaOnneksi on ne kaksi. <3
<3 jaan tunteesi puoliksi <3
VastaaPoista<3 <3
PoistaVoi Helmi. :/ Olen lukenut tämän postauksen monta kertaa ja yrittänyt löytää jotain lohduttavia sanoja. Ei kai sellaisia oikein ole. Yritän silti.
VastaaPoistaVaikkemme ole tavanneet livenä emmekä tunteneet täällä blogimaailmassakaan kovin pitkään, minäkin tiedän kirjoitustesi perusteella, että sinusta tulisi tosi hyvä äiti. Vaikutat lämpimältä, empaattiselta, vastuuntuntoiselta, fiksulta ja kärsivälliseltä naiselta. Toivon niin kovasti, että teillä on joskus oma lapsi, joka saa nauttia noista ominaisuuksistasi.
Tuo odottaminen, toivominen, pettyminen ja epävarmuus on ihan hirveää ja syö ihmistä, tiedän sen liiankin hyvin. Teillä on kuitenkin käsittääkseni hyvät mahdollisuudet onnistua ennemmin tai myöhemmin. Jompikumpi niistä kahdesta alkiosta voi ihan hyvin tuoda sen kaivatun onnen.
Muista myös, että sinun ei ole pakko jaksaa koko ajan ja joka päivä. Voit pitää välillä taukokierron tai käydä juttelemassa psykologin kanssa, mikä vain auttaakin. Tai pitää taukoa tästä blogista, jos siltä tuntuu.
Halauksia Silmulta
Ihana Silmu.
PoistaIhan tuli tippa linssiin, kun luin kommenttiasi. Kiitos kovasti kauniista sanoistasi.
Nyt tuntuu aika hyvältä. Kroppa tykkää selvästi tästä hormonittomasta kaudesta. Saa vähän levätä. Taukokiertokin kävi mielessä, mutta itselleni on kuitenkin loppujen lopuksi raskaampaa tietää, ettei mitään tapahdu. Eteenpäin siis vaan!
Ehkä jompi kumpi niistä kahdesta.
Kiitos Silmu sinulle. Onnellisia päiviä toivotan. Toivottavasti siellä voidaan hyvin kaikin puolin. <3
Kiitos. <3 Sitten taisi olla hyvä, että uskalsin lopulta laittaa kommentin. Mietin vähän, että enhän vain pahoita mieltäsi hyvistä tarkoituksistani huolimatta.
PoistaVoin oikein hyvin, oireita on vieläkin tosi vähän. Lähinnä väsymystä ja palelua, ja rinnat kipeät. Kovasti mieltä tietysti askarruttaa, onko kaikki kunnossa ja meneekö tämä hyvin loppuun saakka. Niin vaikea uskoa näiden vuosien jälkeen, että tämä olisi todellista. Parin viikon päästä on varhaisultra, ehkä sen jälkeen uskallan jo vetää henkeä.
Voi Silmu, et tietenkään pahoittanut mieltäni. Ymmärrän, että olo on tuossa tilanteessa vähän pöllämystynyt pitkän lapsettomuuden jälkeen. Toivon todella ja uskon, että kaikki on hienosti! Onneksi varhaisultraan pääsee jo noin aikaisin, vaikka varmasti tuo kaksi viikkoa tuntuu aivan ikuisuudelta. Toivottavasti ultrassa on kaikki hyvin: sitten osaat varmasti nauttia siitä, että oireita ei ole sen pahemmin.
PoistaToivon kaikkea hyvää teille. Olet ollut suuri tuki tuon ekan IVF:mme aikaan. <3
Kiitos. <3 Samoin sinä olit loistavaa vertaistukea IVF:ssä.
Poista