sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kahvilassa

Eilen kävimme upean sään kunniaksi eräässä ulkoilmakahvilassa. Joimme kahvit ja söimme korvapuustit. Lähes kaikki pöydät olivat varattuja ja ihmiset nautiskelivat harvinaisen lempeästä syyssäästä. Puheensorina kävi tasaisena muminana. Yhtäkkiä havahduin, korvani olivat kuulleet jotain mielenkiintoista.

Kuulin jostain lähipöydästä lauseet/sanat "hoidot on niin rankkoja", "hormonit" ja "kaikki keinot käyttöön" ja höristin korviani. Näin, että keskustelijat olivat kaksi suunnilleen ikäistäni naista. En voinut olla salakuuntelematta heidän keskusteluaan. Kohta ymmärsin, että toinen näistä naisista kärsii lapsettomuudesta. Naisten välinen keskustelu vaikutti mielenkiintoiselta ja olisi tehnyt mieli liittyä seuraan. Halata ja sanoa, että "et ole ainoa!"

Harvemmin sitä tulee ajatelleeksi, miten yleisiä nämä ongelmat ovat. Itsekin olen joskus parhaalle ystävälleni avautunut kahvilassa tai muussa ihmispaljoudessa näistä ongelmistamme. Olen ajatellut, ettei kukaan kuitenkaan ymmärrä tai osaa yhdistää, että mistä on kyse. Samoin varmaan ajatteli tämä lähellämme istunut tyttö.

Eipä arvannut, että ne vieressä istuvat, ihan tavallisen näköiset, vielä nuoret nainen ja mies ovat juuri käyneet läpi samanlaisia, raskaita asioita. Että nainen on vasta toipumassa munasolupunktiosta. Että he istuvat hiljaa ajatuksiinsa uppoutuneina siksi, että jännittävät sydämensä pohjasta, ovatko juuri koeputkihedelmöitetyt alkiot voimissaan vielä parinkin päivän päästä. Toivovat niin hirveästi, että naisen kohtuun päästään siirtämään yksi niistä. Että kaikki menisi hyvin. Sitä hän ei varmasti päälle päin meistä osannut arvata.

Teitä on paljon, samanlaisia naisia kuin minä. Samanlaisia pareja kuin me. Tunnen teitä kaikkia kohtaan suurta myötätuntoa. Teki mieli sanoa sille kahvilan naiselle, että minä kyllä ymmärrän. Tänään haluan toivottaa teille kaikille onnea. Toivon, että kaikki voisimme olla onnellisia vielä jonain päivänä.

Huomenna kohtuuni siirretään alkio, jos edes yksi niistä neljästä on vielä kunnossa. Eiköhän ole. Herkistää jo ajatuskin.

10 kommenttia:

  1. <3 Koskettava postaus. Ja kaikki paras onni mukaan huomiselle <3

    VastaaPoista
  2. Ihmeellinen maailma! En ole seurannut aikaisemmin blogiasi ja nyt eksyin sattumalta tälle sivulle... ja tiedätkös, olen aika varmasti se toinen niistä kahvilan naisista.

    En ole tullut tosiaan ajatelleeksi puidessani lapsettomuusongelmiani julkisilla paikoilla, että lähistöllä saattaa hyvinkin olla joku, jota samantyyppiset ongelmat koskettavat. Oli ihanaa ja mieltä lämmittävää lukea myötätuntoisia sanojasi. Toivotan teille valtavasti onnea huomiseen ja tulevaan, kannustavien halausten kera!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskomatonta! Olitkohan se oikeasti sinä? Uskomaton sattuma, että eksyit juuri nyt tänne ensimmäistä kertaa.

      Olen tosi iloinen jos sanani lämmittivä mieltäsi. Kaikkea hyvää sinulle toivon. <3 Ja kiitän halauksista ja kannustuksesta, kaikki meni tänään ihanasti!

      Poista
  3. Sait minut kyyneliin ♡ Paljon tsemppiä pienille sisseille!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kiitos. Sissit olivat hyvin sinnitelleet. Ihanat pienet.

      Poista
  4. Koskettavaa <3 mietin heti että olinko jossain kahvilassa, itse kun höpötän aiheesta milloin missäkin. Se oli joku muu eilen, meitä on niin surullisen paljon. Mutta monia onnistaa, toivottavasti teidän aika on nyt. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3

      Meitä on kyllä iso joukko. Kiitos toivotuksista. Kaikkea hyvää myös sinulle.

      Poista
  5. Mäkin aloin heti miettiä, olisinko ollut jossain kahvilassa! Mutta en. Ihan mieletöntä, että kahvilaihminen löysit tänne Helmin blogiin. Tää on varmasti teille kummallekin hyvä enne! Ehkä meille kaikille! Kohta tulee vauvoja kuin sieniä sateella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä uskomaton sattuma, että kahvilanainen sattui juuri nyt eksymään tänne. Varmasti on hyvä enne, nyt niin vauvoja meille kaikille!

      Poista