Punktiokertomus

Vähän niin kuin synnytyskertomus, mutta ei sinne päinkään. ;) Toivottavasti tästä olisi apua joskus jollekin punktioon menevälle.

Punktiota edeltävä yö meni vähän levottomasti. Aamulla olin kuitenkin yllättävän rauhallinen. Automatkalla klinikalle vatsassa tuntui ikävästi kaikki töyssyt ja mukulakivet. Oli aika tukala olo. Kävelykin teki kipeää. Ehdin siinä jo pelätä, että minulla todettaisiinkin hyperstimulaatio ja punktiota ei voitaisi tehdä lainkaan. Se oli onneksi turha pelko se.

Klinikalle saavuttuamme pääsimme heti lepohuoneeseen valmistautumaan toimenpiteeseen, vaikka olimmekin etuajassa. Lepohuoneessa oli sermin takana toinenkin pariskunta samalla asialla. Heidän vuoronsa oli meitä ennen. Pian hoitaja tuli jo laittamaan minulle kanyylin kipulääkettä ja rauhoittavaa varten. Olin etukäteen jännittänyt kanyylin laittamista, mutta onnekseni se laitettiinkin kämmenselän sijaan kyynärtaipeeseen. Ei siis tuntunut sen kummemalta kuin verinäytteen otto.

Lääke humahti aika lailla heti päähän. Huomasin sen, kun kanyylin laiton jälkeen käväisin vielä viimeisen kerran pissalla (toimenpiteen aikana pitäisi olla tyhjä rakko). Päässä vähän pyöri. Kanyylin laittanut hoitaja (minusta ihanin hoitaja koko klinikalla!) osasi rauhoitella minua, oli läsnä ja kuunteli jokaisen huolen. Maailman empaattisin ihminen! Kiitin häntä vielä erikseen, kun lähdimme klinikalta. Itse toimenpiteessä mukana oli toinen hoitaja, joka hänkin oli oikein ystävällinen.

Toinen pariskunta tuli jo melko pian takaisin toimenpidehuoneesta. Näin vilauksen naisesta ja hän näytti olevan ihan elossa. Odottelimme vielä pienen hetken ja sitten koittikin meidän vuoromme. Ennen toimenpiteen aloittamista hoitaja annosteli minulle vähän lisää lääkkeitä ja laittoi sormeeni "sykemittarin", jonka avulla pystyi seuraamaan sykettäni punktion aikana.

Maatessani siinä tutkimuspenkillä, oloni oli vähän sekava. Muistan kyllä kaiken mitä toimenpiteen aikana juteltiin, joten oloni taisi olla sopivasti sekava. Puudutus emättimeen ei sattunut juuri lainkaan. Munasolujen kerääminenkin oli ihan siedettävää. Muutamia kertoja jouduin voihkaisemaan ääneen, mutta mielestäni toimenpide kaikkinensa oli ihan siedettävä. Pari viimeistä rakkulaa oli jotenkin hankalassa paikassa, ja niiden tyhjääminen sattui vähän muita enemmän.

Itse menetin jotenkin ajantajun toimenpiteen aikana, mutta mies sanoi punktion kestäneen 15-20 min. Mies silitteli päätäni koko sen ajan. Rakkuloita oli loppujen lopuksi aika paljon, joten niiden tyhjääminen vei aikansa. Olo oli todella helpottunut, kun lääkäri ilmoitti, että kaikki rakkulat on nyt tyhjätty. Pienen verenvuodon vuoksi lääkäri laittoi emättimeeni jonkin ihmeellisen "tamponin", joka oli oikeasti vähän kuin tosi pitkä pätkä kapeaa sideharsoa. Sitä oli ihan mielenkiintoista tovin päästä vedellä pois vessakäynnillä...

Toimenpiteen jälkeen pääsimme takaisin lepohuoneeseen. Makoilin siellä ja samantien hoitaja antoi minulle pari Panadolia ja kertoi, että rakkuloita oli yhteensä n. 30 kpl, jonka vuoksi hyperstimulaation riski on olemassa rakkuloiden täyttessä uudelleen kudosnesteellä. Hoitajan mukaan oli mahdollista, että kaikki mahdolliset alkiot pakastetaan ja tehdään pakastetun alkion siirto ensi kierrossa, että kroppani saa hetken toipua. Malttamaton kun on, tieto ensin vähän harmitti, mutta tulimme nopeasti siihen tulokseen, ettei sillä olisi mitään merkitystä. Kunhan vain jotain siirrettävää olisi, se on pääasia. Jäimme odottelemaan lääkärin mielipidettä.

Tässä välissä ivf-biologi tuli kertomaan, että saalis oli 21 munasolua! Olimme tosi tyytyväisiä. Samalla biologi pyysi miestä jättämään siemennestenäytteen. Mies lähti omiin puuhiinsa ja minä jäin lepäilemään. Minusta pidettiin tosi hyvää huolta. Sain lämpimän kaurapussin vatsani päälle, appelsiinimehua, suklaata ja keksejä. Hoitaja kävi useasti kyselemässä vointiani.

Hetken päästä hoitaja ilmoitti, että kyllä me tuoresiirtoon pääsemme kaikesta huolimatta. Se oli mukava uutinen. Hoitaja pisti vatsaani pienen määrän Pregnyliä, jonka pitäisi jotenkin käynnistää keltarauhashormonin tuotanto. Myös lääkärimme kävi meitä moikkaamassa ja tiedustelemassa vointiani. Hän muistutti vielä, että vettä pitäisi juoda paaaljon ja lepäillä. Jos verenvuoto olisi runsasta, vatsa turpoaisi kovasti tai kivut eivät hellittäisi normaalilla särkylääkkeellä, pitäisi hakeutua Kätilöopistolle päivystykseen.

Onneksi oloni oli kuitenkin hyvä. Pääkin selvisi nopeasti tokkurasta ja aloimme olla valmiita kotiinlähtöön. Juttelimme vielä tulevien päivien tapahtumista ja varasimme jo alkionsiirtoon ajan maanantaille. Toivottavasti saamme sen ajan käyttää! Huomenaamulla saamme tietää hedelmöittyneiden munasolujen määrän ja perjantain ja lauantain aikana saamme jo tietoa alkioksi jakaantumisesta. Kamalan jännittävää.

Autolle kävely tuntui ikävältä, samoin ne samat töyssyt tiessä kuin tulomatkallakin. Vatsa kipuili aikansa, mutta näin iltapäivästä alkaa olla jo ihan ok. Levossa särkyä ei tunne lainkaan, mutta kävellessä edelleen pientä. Särkylääkettä en ole tarvinnut ollenkaan niiden kahden klinikalla saadun Panadolin jälkeen. Verta on tullut hyvin vähän. Olen kitannut älyttömät määrät vettä ja levännyt vaan. Kaikki hyvin siis. Mies on ollut ihana ja laittoi ruokaa, joka maistui maailman parhaalle. Päiväunia en suunnitelmista huolimatta ole ottanut, ainakaan vielä.

Taas yksi jännittävä asia hoidon varrelta saadaan viivata yli. Sitten vain jännäämään seuraavaa vaihetta. Tästä se todellinen jännitys kai vasta alkaa?