Mua pelottaa. Piikit ja kaikki. Olin kuvitellut, että pian aloitettava "jarrulääke" eli Orgalutran on samanlainen kynämallinen ruisku kuin Puregonkin. Sellainen, jossa on tosi ohut neula. Sellainen, joita minulle on nyt neljänä iltana pistelty ja joiden kanssa kaikki on sujunut hyvin. Mutta ei se ole, siinä on kuulemma tylsempi neula, joka ei ihan niin helposti lävistä ihoa. Ja se aloitetaan Puregonin rinnalle eli se olisi sitten huomisesta lähtien kaksi piikkiä per ilta. Piikkikammoiselle tämä ei ole helppoa, ei ollenkaan.
Kaiken huipuksi eksyin lukemaan jotain blogia, jossa kirjoittaja kuvaili ennen punktiota, miten mustelmista ja pistosjäljistä kirjavasta mahasta oli vaikea enää löytää kohtaa, johon pistää viimeiset piikit. Auts. Olin jo niin huojentunut, kun Puregonin pistämisen jäljiltä ei ole jäänyt vatsa aristamaan. Inhottavaa pistää piikkiä jo valmiiksi arkaan kohtaan.
Kyllähän minä tästä selviän, tietenkin. Mutta piikit on tyhmiä! Ja kaikenlaisia huolia ja pelkoja sitä on. Eilen illalla toinen pohkeeni tuntui tosi kummalliselta. Pelkäsin koko yön, että jalkaani tulee veritulppa ja heräsin monta kertaa yössä tunnustelemaan pohjettani, että olisiko se turvonnut. Huoh.
No, aamulla kaikki tuntui jo paremmalta. Jalkakin oli taas normaali. Kävin myös ultrassa tänään. Rakkulat olivat kasvaneet sopivasti ja kaikki oli hyvin. Toisella puolella oli edelleen yksi muita selkeästi kookkaampi rakkula. Minulle ohjeistettiin Orgalutranin pistäminen ja ohjeet yritän sitten välittää eteenpäin miehelle. Tällä viikolla on vielä toinen ultra, jossa selviää sitten punktiopäivä. Lääkärin mukaan se menee ma-ke-akselille.
Välillä sitä vaan havahtuu: mitä minä oikein olen tekemässä? Kaikki nämä piikit ja hormonit. Rakkulat ja limakalvot. Punktiot ja alkionsiirrot. Tämäkö on nyt minun ja meidän elämäämme? Näin se on.
Olisko teillä jotain rauhoittavaa kokemusta tuosta Orgalutranin pistämisestä? Entä vinkkejä pistämiseen? Minulla on nyt joku kauhukuva tuosta piikistä. Toivottavasti yllätyn positiivisesti, ettei se niin kamalaa ollutkaan. Huomenna se sitten alkaa. Toivottakaa onnea!
Voi kauhia, olen kuvitellut tuon kaiken ihan toisenlaiseksi. Että niitä piikkejä pistettäisiin vaan muutama :/ Kiitos kuitenkin, että jaat tämän täällä. On hyvä tietää, mitä edessä on, jos IVF:ään itsekin joskus suuntaa.
VastaaPoistaOlen miettinyt, että tosiaanko piikkihoitoihin tässä mennään? Sekö tulee meidän elämään tuosta noin vaan? Suututtaa, mutta toisaalta se on mahdollisuus.
Voimia Helmi, ehkä tämä kaikki on joskus SEN arvoista.
Itse en tiennyt, että jonain päivinä pitää pistää parikin piikkiä. Yhyy. Jännittää kyllä tämä ilta, että miten homma sujuu.
PoistaKyllähän se tietysti vähän suututtaakin, että miksi minä, miksi me. Mutta tässä ollaan ja tästä selvitään kyllä!
Toivottavasti kaikki tämä on sen arvoista. Kyllä se on.
Kiitos Suvi. <3
Onnea matkaan!
VastaaPoistaKiitän!
PoistaMinä olen nyt pistänyt pari kertaa Orgalutrania. On se neula erilainen, paksumpi kuin Puregoneissa, mutta menee ihmeen helposti läpi eikä itse pistäminen koske. Itse ruisku on paljon pienempi kuin Puregon-kynä, helppo käsitellä. Ainakin minulla pistoskohta kipeytyy kyllä sitten piikityksen jälkeen, mutta kyllä sen kestää. Ihan varmasti selviät Orgalutranistakin! Se on kuitenkin vain pieni hetki. Mä olen joskus jopa hokenut mielessäni "yks kaks kolme, istu isän polveen" -tyyppistä lorua juuri ennen kuin tuikkaan piikin mahaani. ;) Sitten vain päättää, että nyt on pakko mennä.
VastaaPoistaEihän tämä mitään helppoa eikä kivaa silti ole. Kyllä tämä hoito hallitsee elämää aika paljon. Minua pelottaa (punktion lisäksi, luonnollisesti) nyt Pregnylin pistäminen, kun siitä ei ole mitään kokemusta ja olen lukenut monesta lähteestä, että se sattuu eniten. Mutta kyllä me selvitään ja ollaan rohkeita naisia, eikö niin? Toivotaan, toivotaan, että saadaan kumpikin se palkinto, joka on kaiken tämän arvoista!
Kiitos Silmu tästä kommentista. Tuli vähän rauhallisempi mieli. Eiköhän tuosta Orgalutranin pistämisestäkin selvitä sisulla! Meillähän mies pistää, mutta olen tässä itsekin yrittänyt miettiä keinoja, joiden avulla voisin rentoutua ennen pistämistä. Tai saada ajatuksia muualle. Hmm.
PoistaPregnyliä minulle on pistetty kaikkien inssien yhteydessä. Siinä ärsyttävin osuus on se alkuvalmistelu, kun pitää sekoittaa lääke ennen pistämistä. Kyllähän sekin piikki vähän kirpaisee, mutta jos minä olen niistä selvinnyt, niin selviät sinäkin. :) Ja onneksi se on sitten se yksi piikki vaan. Mulle tosin määrättiin ekaa kertaa nyt Pregnylin sijaan sellainen irrotuspiikki kuin Ovitrelle. Saa nähdä millainen se sitten on.
Niinpä, ei ole kivaa eikä helppoa. Tosi kurjaa. Mutta JOS tämä kaikki vain on sen arvoista, niin samapa tuo. Voisipa joku luvata sen meille. Hyvin me selvitään, me rohkeat ja sisukkaat naiset!
Onko sulla muuten ultrassa kaikki rakkulat olleet suurinpiirtein saman kokoisia?
Kiva, jos kommentista oli jotain iloa! Mä olen pistänyt itse (olen ehkä vähän kontrollifriikki ja myös sellainen "ei-tartte-auttaa"-tyyppi), mutta just eilen pohdin mahdollisuutta, että mieskin voisi sen ehkä joskus tehdä, jos tuntuu etten itse enää pysty. Hän on kyllä ollut joka kerta mukana, kiinnittänyt neulat ja laittanut oikeat annostukset.
PoistaSain juuri opastuksen Pregnylin käsittelyyn, vaikutti aika monimutkaiselta, mutta kai siitäkin jotenkin selviää. Minulla tehtiin inssit täysin lääkkeittä (hormonitoimintani on kuulemma todella hyvää, mitä on toki hiukka vaikea uskoa näin 3 vuoden lapsettomuuden jälkeen;) ), joten olen ihan noviisi näiden lääkkeiden kanssa. Edes pahamaineisista Lugesteroneista ei ole omaa kokemusta, vielä.
Lääkäri mainitsi mulle tänään, että rakkulat ovat keskenään hyvin saman kokoisia, mikä on kuulemma hyvä asia. En oikein tiedä mihin se vaikuttaa. Onko niin, että jos yksi follikkeli on paljon muita isompi, niin punktio jouduttais tekemään muiden kannalta liian aikaisin ja ne eivät olisi ehtineet kypsyä? No mutta kuten tiedämme, yksi ainoakin munasolu riittää (ja toisaalta 20 hyvälaatuista ei takaa mitään), joten älä menetä toivoa!! <3
Meilläkin mies tekee myös kaikki nuo esivalmistelut. Itse olen niin hermostunut aina pistämisestä, että parempi kylmähermoisen miehen hoitaa nekin. Kyllähän miestä kannattaa pyytää pistämäänkin jos alkaa itsestä tuntua siltä, ettei enää pysty.
PoistaSait varmaan vielä sen ohjevihkosen Pregnylin käyttöä varten? Siinä on ihan hyvin selitetty vielä se käsittely. On se kyllä vähän monimutkainen, mutta onneksi se on tosiaan vain se yksi piikki. Itse ajattelen, että Lugesteron ei tunnu enää missään tämän jälkeen, kun sitä ei tarvitse pistää! Itse selvisin sen kanssa loppujen lopuksi aika vähillä sivuvaikutuksilla. Ilmeisesti sivuvaikutuksia tulee enemmän jos lääke otetaan suun kautta. Onhan se epämiellyttävä, mutta kyllä sen kanssa hyvin selviää.
Jaa-a, en oikein tiedä tuosta. Minulle lääkäri mainitsi, että yksi isompi rakkula voi haitata muiden pienempien kasvua. Tsekkasin vielä paperista rakkuloiden koot. Itselläni oli eilen oikealla kymmenen 6-8 millistä rakkulaa ja vasemmalla yksi 11-millinen sekä kuusi 7-9-millistä. Yhteensä siis 17 rakkulaa. Ei lääkäri ainakaan mitenkään moittinut tilannetta vaan totesi kaiken olevan hyvin. Ja se on totta, että yksikin voi riittää! <3 Ylihuomenna sitten uusi ultra. Nyt ainakin on jomottanut tosi kovasti tuota vasenta puolta, joten siellä taitaa se isoin vaan kasvaa ja kasvaa...
Meillä on kyllä varsinainen keskinäinen piikki- ja lääkeinfo! :) Juu, sain sellaisen vihon ja siinä on kyllä hyvin selkeät ohjeet Pregnylin sekoittamiseen. Silti eka kerta on aina vähän jännää.
PoistaNyt kun katsoin tarkemmin papereitani, niin minulla on kyllä rakkuloita tosi monessa eri kokokategoriassa. Isoin on nyt 15 mm, pienimmät 6–8 mm ja loput kaikkea siltä väliltä. Mutta ei siis niin, että olisi yksi selkeästi isompi ja kaikki muut pieniä. Ota noista nyt sitten selvä. :) Yhteensä rakkuloita on 16 kappaletta.
No meillähän on sitten aika lailla sama määrä rakkuloita, jee! :) Toivottavasti kaikki menee hyvin. Tsemppiä vielä Pregnylin kanssa, ihan varmasti hyvin se menee! Toivottavasti on ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun joudut sen kanssa säätämään.
PoistaJa todellakin, hyvä kun saa jakaa kokemuksia ja tietoa näistä piikeistä ja lääkkeistä jonkun kanssa. :)
Onnea matkaan ja halaukset ja paijaukset päälle. Onneksi sun mies auttaa pistämisessä. Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos. <3 Onneksi on tuo rakas mies, joka auttaa ja tukee kaikessa mahdollisessa.
PoistaElkää stressatkon Helmi ja Silmu, ei ne ole pahoja pistelä mikään nuista lääkkeistä. Itse lähden seuraavalta kk.kierrolta uudestaan kasvattamaan rakkuloita ja tietenkin uusi punktio edessä, kun tuoresiirron alkiot (2kpl) tuli heti alkuun kesken (6vko) ja pakasteesta otetut alkiot eivät olleet kestänetkään pakastusta (2kpl). Ei jäänyt kammoa ensimmäisestä punktiosta, tohin lähteä jo toiselle kierrokselle ja hyvillä mielin vielä.
VastaaPoistaPaitsi turha minun on sanoa, itse stressasin samanlailla kanssa kaikkea tuota, kun oli ensimmäinen kerta ja kaikki niin uutta, mutta nyt on jo paljon helpompi ajatellakin koko prosessia ja odotukset on kyllä korkealla.
Tsemppiä teille! Ja toivotaan, että meillä kaikilla tärppää nyt syksyn aikana.
-P-
Hei ja ensinnäkin pahoittelut kokemastasi keskenmenosta. :( Olipa kurjaa myös, että pakastetut alkiot eivät selvinneetkään. On tämä niin hurjaa, kun ei koskaan tiedä miten käy.
PoistaKiva kuulla silti, että olet nyt hyvillä mielin aloittamassa uutta hoitoa. Kaikkea hyvää sinulle ja kunpa tulossa oleva hoito toisi toivoton lopputuloksen. Meille kaikille. <3
Voi apua :/ huh huh, jännittää kyllä muakin nyt. Todellakin toivon, että tämä kaikki on lopputuloksen arvoista. Tsemppiä <3
VastaaPoistaSitä toivotaan. Olisi kamalaa jos hoito menisi mönkään, sitä ei uskalla edes ajatella. Kiitos emminkainen. <3 Toivottavasti niin teillä kuin meilläkin ivf tuo vihdoin ilouutisia.
PoistaTsemppiä Helmi! <3 Varmasti hurjia nuo piikit ja kaikki muu uuteen hoitoon liittyvä jännitys, mutta sinä selviät kyllä ja te selviätte yhdessä miehesi kanssa. Olet vahva nainen ja teillä on hieno parisuhde. :)
VastaaPoistaKiitos, sitä todella tarvitaan! Tämäniltaiset pistämiset suorastaan hirvittää. Toivottavasti menisi hyvin, sillä tätä se sitten on tulevatkin illat. Kai minä sitten olen vahva, ainakin vanhempi kuin olin kuvitellut. Ja parisuhde on onneksi lujinta tekoa! Kyllä me selviämme. <3
Poista