Eilen taas säikäytettiin, kun pikkareista löytyi verta. Kesken työpäivän. Itkua pidätellen sain hoidettua työpäivän viimeiset asiat, minkä jälkeen soitin klinikalle ja varasin ultran. Tiedän, että en osaisi olla murehtimatta asiaa ilman varmistusta siitä, että kaikki on hyvin. Veristä vuotoa ei loppujen lopuksi tullut kuin vähäsen, minkä jälkeen vuoto on ollut taas ruskeaa.
Tänään aamulla kävimme ultrassa ja siellä oli kaikki ihanasti. Pikkuinen oli mennyt kasvamaan maanantaista ja sydän sykki. Oi että. Siellä se kasvaa vauhdilla. Kannatti käydä, sillä jo eilisilta meni miettiessä, että olikohan tuo nyt normaalia vai ei. Parempi, ettei äidin tarvitse murehtia ja stressata. Siitä ei pienikään tykkää.
Vuoto tulee ilmeisesti jostain kohdunkaulasta. Hauraammat limakalvot jne. Ultrassa mitään verenpurkaumia ei taaskaan havaittu, joten huolissaan vuodosta ei tarvitse olla. Toivon, ettei tuota verisempää tavaraa enää tulisi, sillä kyllähän se silti säikäyttää. Sitä alkaa miettiä, että jos tämä ei tällä kertaa olekaan normaalia. Meillä on se yksi ultra lapsettomuusklinikalla vielä tulossa ja toivon mukaan sitä ennen ei enää tarvitse käydä tarkistelemassa tilannetta.
Tänään jotenkin tajusin taas, että hitto, minä olen raskaana. Minun sisällä on pieni mytty, jonka sydän sykkii. Uusi elämä. Meidän lapsemme. Tuntuu niin uskomattomalta.
Tänään alkoi myös uusi raskausviikko, kahdeksas. Tähän asti raskaus on ollut huolien ja pelkojen täyttämää. Jospa tämä tästä hiljalleen muuttuisi ja pelko väistyisi. Uskon niin käyvän.
Raskausoireita tällä hetkellä: rinnat edelleen arat ja turvonneet (jonain päivinä enemmän kuin toisina), väsyttää niin, että olen parina iltana nukahtanut sohvalle tv:n ääreen jo ennen kahdeksaa (päivisin ei ihmeemmin väsytä), pahoinvointia vaihtelevasti (jos on, niin aamuisin tai iltaisin, mutta oksentaa ei ole tarvinnut), monet ruoat joista ennen tykkäsin, ällöttävät nyt kovasti. Niin ja himoitsen kaikkea "kiellettyä". Olen vältellyt gluteenia jo elokuusta lähtien, enkä ole juuri sitä kaivannut. Nyt on ollut ihan hirveä himo kunnon rapeakuoriseen, tuoreeseen vehnäleipään. Ehkä sorrun vielä joku päivä. Sallittakoon se minulle.
<3 Mä en vaan pysty olla kommentoimatta :) Niin ihana että sissi jatkaa kasvuaan.
VastaaPoistaMä niin myötäelän tota fiilistä noiden vuotelujen kanssa. Vaikka mullakin kaikissa kolmesa raskaudesta sitä esiintyi (kahdessa enemmän, ekassa vähemmän), niin ihan aina ja joka kerta se säikäytti. Ei pystynyt olemaan huolehtimatta vaikka joka kerta ultrassa sanoivat että ei syytä huoleen. Kävin ultrissa aina eri lääkäriasemilla, etteivät lääkärit näkisi mikä hullu sekopää juoksee siellä koko ajan ;)
Onpa taas ihanaa <3
Ihanaa, kun kommentoit. :) Meillä onneksi lapsettomuuslääkäri sanoi, että heti vaan ultraan jos vähänkin siltä tuntuu. Ei tarvitse siis hävetä siellä ravaamista, ainakaan vielä. :) Voi kun pääsisi muuten vaan joka viikko ultraan, se olisi hienoa.
Poista<3
On Helmi aivan uskomattoman ihanaa lukea raskausoireista ja raskauden etenemisestä sinun kirjoittamanasi. <3 Pääsette varmasti pian nauttimaan raskaudesta ilman pelkoja ja huolettomampi odotus voi alkaa. :)
VastaaPoistaMinun kirjoittamanani, niin hassua! <3 Tämä on jotenkin niin vaikea ymmärtää, että siellä se pieni kasvaa. Minusta on tullut kunnon pelkuri, mutta eiköhän tämä tästä helpota vielä. :)
PoistaOnnea Helmi tuhannesti! Olen seurannut blogiasi jo pitkään ja toivonut, että teille plussa suotaisiin!
VastaaPoistaMinullakin oli veristä vuotoa alkuraskaudesta, joka säikäytti joka kerta aivan hirveästi. Tiedän siis, kuinka kaameaa tuo on... Toivottavasti vuoto sulla laantuu pikku hiljaa ja pääset nauttimaan raskaudesta.
Jos kiinnostaa, niin aloittelin tuossa omaa blogia, joka löytyy osoittesta maminmurinat.blogspot.com. Kirjoittelen sinne meidän vauvaperheen (poika 3 kk) arjesta.
Ihanaa joulunaikaa teille <3
Voi kiitos kovasti. <3 Mukavaa, kun kommentoit. Ilmeisesti nuo vuodot ovat kyllä tosi yleisiä! Vaikka usein harmittomia ovatkin, niin saisivat kyllä pysyä poissa säikyttelemästä.
PoistaKäyn ehdottomasti tsekkaamassa blogisi, kiitos vinkistä. Ja teille myös rauhaisaa joulunaikaa. <3
Voi itku, Helmi, kyllä teitä nyt säikytellään! :( Kunpa tuo nyt olisi viimeinen koettelemus. En pysty edes kuvittelemaan, miten hirveä pelko verenvuodosta alkuraskaudessa tulisi. Kyllä minun hirveä pahoinvointini on sittenkin helpompi kestää, vaikka se inhottavaa onkin (mutta nyt ehkä vähän hellittämässä, neljästoista viikko meneillään).
VastaaPoistaTsemppiä ja halauksia! Toivottavasti saat viikonloppuna levättyä ja tehtyä jotain mukavaa.
Niinpä! Kunpa olisi näin. Tosi inhottavaa tällainen säikyttely. :( Hyvä kuulla, että pahoinvointisi alkaa jo helpottaa. Pääset sinäkin kunnolla nauttimaan olostasi. <3 Neljästoista viikko, olet jo niin pitkälle! :)
PoistaSinullekin halauksia. Viikonloppuna ollaan oltu mm. kylpylässä, joten rentouttavaa on ollut. :)
Hurja juttu, miten nopeasti aika menee! Kahdeksas viikko... Aina ja joka kerta on niin sydäntä lämmittävää lukea, että siellä on kaikki hyvin <3
VastaaPoistaNiin kai se aika sitten kuluu! :) Enää noin kuukausi niin tulee 12 viikkoa täyteen. Ihanaa. Kunpa hiljalleen helpottaisivat nämä keskenmenopelotkin sitten. Kiitos kauniista sanoista. <3
PoistaHei! Uusi lukija ilmoittautuu :) Eksyin blogiisi jonkun toisen kautta ja hyvä, että tein niin. Sain tekstistäsi paljon huojennusta osakseni. Itse olen tällä hetkellä menossa kymmenennen viikon loppua ja olen kärsinyt myös noista vuodoista. Ensin viikolla 6 ja nyt viikolla 9. Minulla vuoto on ollut toistaiseksi rusehtavaa, mutta aivan kamalan paniikin aikaansaavaa, joten tiedän tunteesi paremmin kuin hyvin. Lohtua luo, että sitä on muillakin. Me kuultiin keskiviikkona neuvolassa pikkuisen sydänäänet, niin se taas hetkeksi huojensi mieltä, mutta aivan kamala pelko on läsnä koko ajan. Yritetään pärjätä näitten vuotojen kanssa, pääasia että noilla salamatkustajilla on kaikki hyvin <3
VastaaPoistaHeipähei! Kiva, kun eksyit tänne. :) Minulla tuota ruskeaa vuotoa on ollut siitä lähtien, kun ensin rv 5+ tuli yhtenä päivästä kirkasta verta. Ultrassa käyty sen jälkeen kolme kertaa ja aina kaikki todettu olevan hyvin. Ihmeen yleisiä tuntuvat olevan vuo vuodot, vaikkakin todella ikäviä, kun niitä joutuu säikkymään niin kovasti.
PoistaPääasia tosiaan, että pikkuisilla on kaikki hyvin. <3 Koita sinäkin jaksella vuotojen kanssa! Eiköhän tämä tästä vielä helpota ajan kanssa. :)