Onnellinen tietenkin, mutta sekava. Ei oikein tiedä miten päin tässä olisi. Nyt täytyy vähän sulatella tätä kaikkea.
Uskalsin tänään vihdoin soittaa neuvolaan. Aika on jo ensi viikolla. Meillä on lapsettomuusklinikalle vielä yksi ultra varattu parin viikon päähän. Sellaista siis tulossa.
Uskomatonta, että pieni on kaikesta huolimatta kasvanut ja kehittynyt normaalisti. Toivon, että tämä luo toivoa muillekin sellaisille, jotka ovat samankaltaisissa tilanteissa. Että vaikka olisi vuotoa ja kovia kipuja, niin silti kaikki voi olla ihan hyvin.
Minulla ruskea vuoto on jatkunut sen verisen vuodon jälkeen päivittäin. Lääkäri ei ollut siitä huolissaan, kuulemma on ihan normaalia. Ultrassa ei näkynyt mitään verenpurkaumia. Kuulemma esimerkiksi kohdunkaulasta jostain voi tiputtaa vähän verta, joka värjää sitten vuodon ruskeaksi. Nyt tosin tuntuu, että vuoto alkaa hiljalleen hiipua.
Vaikka eilinen ultra oli todella huojentava, pelko ei silti ole poistunut. Toisaalta minulla on sellainen tunne, että nyt selviämme kaikesta. Pikkuinen on taistelija, hän selviää kyllä.
Nyt minua taitaa vähän oksettaa, joten lähdenpä nappaamaan jotain syötävää ja sitten kohti työpaikkaa. Mukavaa päivää teille!
Menneet kokemukset muuttavat meitä niin perustavalla tavalla, että kaikkea katsoo vähän eri suunnalta. Kun on jo käynyt kaikki tunteet äärilaidasta toiseen, onnesta epätoivoon, ei ole mikään ihme, että asioita täytyy ensin vähän katsella etäämmältä.
VastaaPoistaOn lohdullista ajatella, että epävarmuuden, sekavuuden ja pelon aikakin jossain vaiheessa tulee päätökseen. Jossain vaiheessa vaakakuppi keikahtaa enemmän toivon ja luottamuksen suuntaan. Tai näin ainakin meille kävi.
Voi antaa itselleen oikeuden iloita vaikka sitten jokaisesta siihen astisesta päivästä, jonka on saanut olla raskaana, jos ei muuhun vielä huoleltaan pysty. Päivät muuttuvat pian viikoiksi ja viikot kuukausiksi, tulee ultria ja sydänääniä, pyöristyvää mahaa, pikku potkuja ja muita tärkeitä merkkipaaluja tueksi.
Ihanaa odotusta!
Hanna
Kiitos tästä. Vaikuttaa siltä, että ymmärrät fiilikseni. :)
PoistaAika sekavaa ja pelottavaa on tosiaan ollut tämä alkuraskaus. Mutta odotan kovasti tuota, että raskaus etenee ja saavuttaa noita ihania merkkipaaluja. Kyllä tämä tästä. <3
Kiitos Hanna!
Voi miten ihana kuulla, että kaikki on hyvin. Helmi, kaikki on hyvin!
VastaaPoistaOlin netin ulottumattomissa viisi päivää, enkä päässyt lukemaan kuulumisia. Huh, mikä helpotus oli lukea uusimmat kuulumiset. Kovasti voimia lähipäiviin ja viikkoihin! <3 Varmuus ja rohkeus palaavat pikkuhiljaa.
<3 Halauksia!
Nii-in, kaikki on hyvin! Sen kun ymmärtäisi. Tänään kävimme TAAS ultrassa, sillä eilen lorahti taas verta pöksyihin ja halusimme saada mielenrauhan asian suhteen. No siellähän pikkuinen ja sykkivä sydän olivat, ihan kunnossa. Niin se taitaa olla, että pikkuhiljaa varmempi ja rohkeampi olo. Kyllä se tästä. <3
PoistaSinullekin rutistuksia. <3
Voimia kaikkiin olotiloihin, viikot menee yllättävän nopeasti, vaikka aamut olis kamaliakin. Vähän ja usein on mun neuvo syömisten suhteen. :)
VastaaPoistaMitenkä pikkuisen kanssa on mennyt? Onko hän hyvin kasvanut? :)
VastaaPoista