Tällainen pelkuriodottaja minä nyt olen. Ei voi mitään. Odotan kovasti ajan kulumista, selailen kalenteria ja toivon, että olisi jo se ja se aika, niin saisi vähän hengähtää. En ole oikein tiennyt mitä blogiinkaan kirjoittaisin. Jotenkin haluan vieläkin olla aika hissukseen tästä kaikesta. Se luultu keskenmeno jätti aikamoisen jäljen minuun. Vaikka kaiken on todettu olevan hyvin, pelko jäi.
Kaikki on kyllä hyvin täällä. Ruskea vuoto on ollut nyt poissa kaksi kokonaista päivää, jee! Toivottavasti mitään ihmeellisiä vuotoja ei enää ilmenisi ollenkaan. Kohtu venyy vauhdilla ja ilmeisesti sen vuoksi parina päivinä olen esim. niistäessä (nenän tukkoisuus on vaivannut öisin) tuntenut tosi kovia vihlaisuja alavatsassa.
Väsymystä ilmenee yleensä vain iltaisin. Aamulla herään jo kuuden jälkeen, mikä ei toisaalta ole mikään ihme, kun uni tulee silmään jo iltakahdeksalta. Viikonloppuna nukuin vähän pidempään, mutta en silti jaksanut valvoa. Yleensä simahdan ensin sohvalle, josta mies sitten tuuppii minua makkarin suuntaan. :)
Loppuviikosta meillä on ensimmäinen neuvola. Toivottavasti neuvolantäti on kiva ja empaattinen tyyppi. Ensi viikolla on toistaiseksi viimeinen ultra lapsettomuusklinikalla. Odotan sitä jo kovasti! Voi, kunpa ultria olisi aina näin usein. Olen jostain lukenut, että 9. viikko olisi jotenkin kriittinen raskausviikko, kun silloin kehittyy kaikenlaista tärkeää (oletteko te kuulleet tällaisia juttuja)? Tästä syystä tuleva raskausviikko jännittää ja olen helpottunut, että ultra on sen loppupuolella.
Pahoivointia on vaihtelevasti ja se on ainakin toistaiseksi ollut vielä siedettävissä. Pahimmillaan taisi olla sillä viikolla, kun jouduin pelkäämään, onko kohdussani ylipäätään mitään elävää vai ei. Kuitenkaan monet ruoat eivät maistu ja toisia taas himoitsen. Kaikki raikas menee aamupalana ja muutenkin. Klementiinit ovat tällä hetkellä hurjan hyviä ja mehukkaita! Yleensä aamupalani onkin pari klementiiniä ja pari kiiviä.
Nyt elelen päivän kerrallaan ja yritän luottaa siihen, että kaikki menee tällä kertaa hyvin, loppuun asti. Kunhan näistä riskiviikoista selvitään, niin eiköhän tuo keskenmenopelkokin hellitä. Sitten vaan uusien pelkojen kimppuun. ;)
En ole kuullut 9. viikosta mitään erityistä (sen erityisempää kuin nyt jokainen viikko on, eli erittäin erityistä), mutta sen olen kuullut, että jos ultraäänessä näkyy syke, niin keskenmenoriski putoaa huomattavasti.
VastaaPoistaToivon, että kaikki menee teillä hyvin! Ja toivottavasti saat otettua jonkun hetken ihan vaan tästä hetkestä ja onnistumisesta nauttimiseen! <3
Niin, erityisiähän ne kaikki ovat. <3 Ja totta, pitäisi ajatella sitä, että prosentit ovat nyt puolellamme. Syke on nähty ja pieni kasvaa oikeassa paikassa ja vastaa viikkoja. Riski siis keskenmenoon enää aika pieni.
PoistaKyllä minä hetkittäin nautinkin, usko tai älä. ;) Pelko on vaan niin kova, että peittää helposti alleen muita tunteita. Kyllä se tästä vielä helpottaa, sen uskon.
Voi! Muistelen myös, että tuntui niin pitkältä noi ekat viikot, kun jatkuvasti mietti sitä keskenmenon riskiä ja jokaisesta päivästä aina iloitsi. Ja hitsi, että jännitti sitten mennä siihen ekaan seula-ultraan 12 viikolla...
VastaaPoistaLoppuraskaus menikin sitten aika hujauksessa, paitsi ne kuuluisat vikat viikot ennen synnytystä ;)
Eiköhän teillä ole kaikki hyvin, koita rentoutua ja nauttia pyhistä! <3
No on tämä kyllä jännää aikaa! Onneksi meillä on ylihuomenna taas ultra. Minun mielenrauhani takia kyllä äärettömän tärkeitä nämä ylimääräiset ultrat.
PoistaEiköhän näin ole. <3 Kiitos, rentouttavat vapaat on ollut! Kivoja päiviä sinne myös.
Minä olin ihan samanlainen pelkuriodottaja melkein siihen asti, kunnes 12 viikkoa tuli täyteen. Elin päivä kerrallaan enkä uskaltanut ajatella pidemmälle, vaikka meillä ei edes ollut konkreettista keskenmenon uhkaa. Varmaan aika tyypillistä, kun on tällainen historia. Viime viikkoina pelko on kuitenkin helpottanut, kun nähtiin pienokainen nt-ultrassa ja ollaan uskallettu kertoa asiasta muille. Se tekee vauvasta jotenkin paljon todellisemman, kun siitä saa puhua muiden kanssa ja näkee, kuinka ihmiset ovat mukana meidän ilossa ja luottavat ihan tosissaan siihen, että se vauva kesäkuussa syntyy!
VastaaPoistaEn osaa sanoa muuta, kuin että toivottavasti sinunkin pelkosi ajan myötä lievenee. Pelko on ymmärrettävää ja inhimillistä. Jossakin neuvolan oppaassa sanottiin aika viisaasti, että vauvaan kiintyminen ei lisää keskenmenon riskiä eikä kiintymättömyys toisaalta helpota surua, jos se pahin kuitenkin tapahtuisi. Kuulostaa aika pahalta, tiedän, mutta minua tuo ajatus jotenkin auttoi.
Lämpöisiä ajatuksia, Helmi! <3
Kiitos rohkaisevista sanoista. <3 Alkuraskaus on kyllä pelottavaa aikaa. Tämä lapsettomuustausta, yksi aikaisempi keskenmeno ja sitten nämä tämän raskauden verenvuodot eivät kyllä yhtään helpota asiaa. Mutta uskottava se on, että nyt kaikki menee ihan hyvin. Ja olen varma, että pelotkin hellittävät ajan myötä. Kuluisi nyt aika nopeammin!
PoistaNiinpä, viisaasti sanottu tuo. Näinhän se on.
Lämpimiä ajatuksia sinne myös. <3
Hei Helmi <3 ! Miten teidän neuvolakäynti meni?
VastaaPoistaHei ankkaseni. <3 Meidän neuvolakäynti meni oikein hyvin. Täti oli juuri sellainen kuin olin toivonut: lämmin ja mukava. Kirjoittelen käynnistä enemmän lähiaikoina. Nyt odottelen tiistain ultraa, joka lienee viimeinen lapsettomuusklinikalla. Kunpa kaikki olisi hienosti.
Poista