Olo on tosi, tosi onnellinen. Sellainen valtava onnentunne oikein vyöryy aika ajoin ylitseni. Ihanaa.
Samalla myös pelkään. Toivon niin kovasti, että meidän vastoinkäymiset olisi jo koettu, että tämä raskaus sujuisi hyvin. Hän on niin tärkeä meille jo nyt.
Minulla on vielä tuoreessa muistissa se, kun jouduin itkien perumaan varaamani ensimmäisen neuvola-ajan. Tällä kertaa neuvolaan soittamisella ei ole kiire.
Aamulla kerroin miehelle murheeni siitä, että toinen rinnoistani ei tunnu enää niin aralta. Kyllä voi ihminen olla hölmö, kun tarpeeksi jotain pelkää ja jostain niin suunnattomasti välittää.
Odotan kovasti varhaisultraa.
Miten te muut olette selvinneet alkuraskauden pelkojen kanssa?
Olen kirjoittamassa postausta siirron jälkeisistä fiiliksistä, sillä pidin niistä tällä kertaa päiväkirjaa. Palaan sen kanssa alkuviikosta. Tunnelmallista sunnuntai-iltaa. <3
Voi Helmini <3
VastaaPoistaAlkuraskauden peloista selvisi vain päivä kerrallaan. Minäkin kidutin itseäni puristelemalla pitkin päivää niitä rintoja ja arvioimalla, että onko ne kipeät vai ei. Se vaihteli kovasti, olivatko vai eivätkö. Toisena päivänä niitä sai kantaa aamuisin käsissä, kun meni vessaan ja toisena aamuna ne oli taas ihan tavalliset eikä yhtään kipeät. Samoin neuroottisena mittasin lämpöjä, joka sekin oli ihan älytöntä. Välillä lämpö laski normaalin puolelle ja välillä oli taas enemmän. Useimmiten ei tuntunut yhtään mitään raskausoireita, ei yhtään mitään.
Ne oireet vaihtelee kovasti alkuraskaudessa. :). Kuten myöhemminkin.
Toivon koko sydämestäni, että kaikki menee hyvin. Uskon, että meneekin. Milloin varhaisultra on?
<3 Halauksia ja levollista mieltä toivon!
Ihmeellistä!
Ankkaseni. <3
VastaaPoistaKiitos paljon tästä rauhoittavasta vastauksesta! Auttoi tosi paljon. Hyvä tietää, että rinnat voivat tosiaan välillä tuntua ihan normaaleilta, eikä se tarkoita sitä, että jotain pahaa olisi tapahtunut. Huojentavaa kuulla, että nuo tuntemukset vaihtelevat koko ajan. Tuota tietoa yritinkin aamulla googlailla... Hah, huomasin tänään, että painelin rintojani vaivihkaa ja salaa, kun istuimme vieraidemme kanssa meidän olkkarissa. Toivottavasti kukaan ei huomannut kummallisia puuhiani. :D
Kiitos ihanista sanoistasi. Mahtavaa, että on sinunlaisesi ihminen siellä tukemassa. <3 Varhaisultra on jo 25.11. Silloin minun pitäisi kai olla 7. viikolla raskaana. En itse asiassa ole tarkalleen tietoinen siitä, missä vaiheessa raskauteni on nyt, enkä älynnyt kysyä silloin perjantaina hoitajaltakaan. Uskoisin, että tänään on rv 4+4.
Ihmeellistä. <3
Voi Helmi, mitä ihania uutisia! Toivon tuhannesti onnea raskausajalle, olette tämän ansainneet <3 Nämä uutiset jos mitkä saavat taas oman uskon nousemaan, kyllä tässä vielä hyvin käy meille kaikille tämän asian kanssa painiville :) Olen todella todella onnellinen teidän puolestanne ja uskon että kaikki sujuu varmasti hyvin!
VastaaPoistaTerkuin Norppa
Voi kiitos Norppa niin kauniista sanoista. <3 Hyvä mieli tuli. Toivon tosi kovasti, että tulet perästä ihan pian. Kiva kuulla, että sait tästä uskoa omaan onnistumiseen. Kaikkea hyvää sinulle. :)
PoistaYhden keskenmenon kokeneena alkuraskaus meni ensimmäisten päivien voitonriemun jälkeen lähinnä kyllä myös murehtien. Yritin jopa ajatella välillä, etten raskaana olisikaan - sitten pettymys ei muka tuntuisi niin pahalta.
VastaaPoistaVessakäynneillä odotin päivittäin näkeväni jotain punaista, ja pienten alavatsakipujen tullessa ajattelin että nyt se keskenmeno sitten alkaa. Tunnustelin jatkuvasti oloja ja googlettelin milloin mitäkin. Laskin päiviä ja vertailin edellistä keskenmennyttä raskautta. Joko nyt olemme ohittaneet sen hetken kun sikiö viime kerralla lopetti kasvunsa, entä joko nyt on se päivä kun tiputtelu viimeksi alkoi jne..
Vielä ensimmäisen neuvolakäynnin yhteydessäkin ajattelin, että varailkaa vaan niitä ultria ja uusia aikoja, mutta en minä kuitenkaan niihin tule pääsemään. Olin jäämässä myös kesälomalle, se oli hyvä juttu keskenmenon kannalta - ei tarvitsisi soittaa töihin että taas kävi näin.
Ensimmäinen ultraääni (10+) oli suuren suuri helpotus, jonka jälkeen meni vielä ehkä kuukausi, että saatoin aidosti tuntea iloa ja luottamusta etenevää raskautta kohtaan. Murehtimisissa auttoi miehen tuki, hän piti minua vähän järjissään, vaikka huolissaanhan hänkin tietysti oli. Nyt viikolla 29+ kaikki tuo alun murhe tuntuu jo kovin kaukaiselta ja tilalle on tullut paljon iloa ja onnellisia ajatuksia.
Toivon sydämestäni teille kaikkea hyvää raskaudellenne! Jokainen päivä vie teitä lähemmäs toteutuvaa unelmaa ja jossain vaiheessa murehtiminenkin väistyy ja tekee tilaa kaikelle ihanalle.
Kiitos viestistäsi! Ihana kuulla, että kaikista peloista huolimatta raskautesi on jo noin pitkälle. Onnea siitä! <3 Kunpa omatkin pelot osoittautuisivat turhiksi. Nyt lähinnä toivon, että aika menisi nopeasti ja kaikki etenisi normaalisti. Minulla eka ultra on jo 7. viikon lopulla. Uskon, että sekin vähän auttaa, kun saa nähdä pienen sydämen sykkivän. Askel kerrallaan.
PoistaKiitos kauniista ja rauhoittavista sanoista! Kaikkea hyvää myös teille ja onnea matkaan lähestyvään synnytykseen. <3
Helmi!! Niin ihanaa lukea näitä juttuja blogistasi. Jostain syystä olen ollut ihan varma, että teillä vielä tärppää. Nyt oli sitten sen aika. <3
VastaaPoistaMinulla kesti tosi kauan, että pääsin yli alkuraskauden peloista ja aloin uskoa siihen, että kaikki voi tosiaan päättyä hyvin. Jopa meidän kohdalla. Testipäivä meni pilvissä liidellen, mutta sen jälkeen oli pitkään vain oireiden tarkkailua ja päivästä toiseen selviämistä, odottamista. En oikein uskaltanut nauttia tai haaveilla liikoja. Varhaisultra rauhoitti mieltä aika lailla, mutta meillä se oli vasta rv 7+2. Myös se rauhoitti – hassua kyllä – kun pahoinvointi ja väsymys yltyivät. ;) Huomenna alkaa 12. raskausviikko, joten nyt voi olla jo aika luottavainen. Mutta kyllä mä edelleen pelkään: nt-ultraa, Downia, muita kehityshäiriöitä, keskenmenoa, kohtukuolemaa, synnytystä, baby bluesia, koliikkia, refluksitautia, autismia, kouluunmenoa, you name it! Alan kuitenkin pikkuhiljaa tottua ajatukseen, että ehkä nuo pelot vain kuuluvat vanhemmuuteen.
Toivon sinulle oikein onnellista odotusta. <3
Ihana Silmu, kiitos. <3
PoistaNiinpä. Sitä jotenkin ajattelee, että voiko meillä olla niin hyvä tuuri, että kaikki menisi hyvin. Toisaalta, onhan tässä huonoakin tuuria ollut jo kylliksi, että eiköhän nyt ole pelkästään onnen aika. Olisipa niin.
Toivon kanssa, että varhaisultra rauhoittaisi jo mieltä. Kunpa sinne asti päästäisiin ja kunpa siellä olisi kaikki hyvin. Uskon, että voimakkaat raskausoireet auttavat myös uskomaan, että raskaus etenee. Milloin sulla alkoikaan pahoinvointi? Ilmeisesti sulla on ollut aika hurjaa sellaista? Koitahan jaksella. <3
Jep, kyllä tässä on kaikenlaisia pelkoja rivissä odottelemassa niiden käsittelyä. Mutta auttaa ajatella, että kaikki tämä kuuluu asiaan. Vanhemmuuteen. <3
Kiitos kovasti, sitä samaa toivon sinulle. Kiva vaihdella tällaisia alkuraskauden kuulumisia. Hassua.
Niinpä: ihan vähän aikaa sitten vaihdeltiin kokemuksia neuloista ja piikitystavoista, nyt sitten näitä. Hassua ja niin ihanaa, että ollaan nyt molemmat tässä vaiheessa. <3
PoistaMulla oli lievää kuvotusta ajoittain jo viidennellä viikolla, sitten se lisääntyi ja kuvaan tuli myös hajuaistin yliherkkyys ja ällötyskohtaukset. Ekan kerran oksensin seitsemännellä viikolla. Vasta nyt 10:nnellä, 11:nnellä ja 12:nnella viikolla oksentamisesta on tullut melkein päivittäistä. On tämä aika raskasta, mutta oireet voisivat olla vielä paljon pahempiakin. Ja hyvän asian puolesta kestää mitä vaan. :)
Tsemppiä varhaisultran odotteluun ja raskausoireiden bongailuun! Kaikille naisillehan ei tule lainkaan pahoinvointia, toivottavasti olisit yksi niistä.
Päivä ja hetki kerrallaan, muuta lääkettä siihen ei taida olla. Ainakaan minä pelkojen "ammattilainen" en mitään ratkaisua siihen ole löytänyt. Pitää vaan yrittää pystyä luottamaan.
VastaaPoistaJa pysy poissa googlesta… ;)
Niin kai se on. Itse olen kanssa sellainen huolehtijatyyppi, monet asiat huolettaa. Täytyy kai muistaa, että pelot kuuluvat tähän kaikkeen. Ja tosiaan: yrittää pystyä luottamaan. Sitä minä yritän. <3
PoistaGoogle on kyllä pahasta! Yritän mieluummin kysellä vaikka täällä blogissa jos joku asia askarruttaa, enkä etsiä googlesta "tietoa".
Meillä kotona tuhisee 2 kuukauden ikäinen vauva, ja muistan vielä hyvin alkuraskauden epävarmuuden..Vessassa sitä tosiaan kyttäsi verta, suihkussa kyttäsi tissejä ja jos joka aamu ei kuvottanut niin voi hyvänen aika..!:)
VastaaPoistaOireet tulivat ja menivät, joku päivä oli tosi raskaanaoleva fiilis ja joskus taas ihan epätoivossa, kun olo oli liian normaali. Rv 6 paikkeilla sain tosi pahan mahakrampin(joka oikeasti oli tosi kivulias) ja luulin jo saaneeni keskenmenonkin. Varhaisultrassa kävin rv 8 ja se sai pelot hetkeksi laantumaan. Niskapoimu-ultran jälkeen rv 13 paikkeilla pelko hellitti aika lailla, mutta hermoilin kyllä vähän viime metreille asti..Ja nyt sitten huolettaa kaikki:)
Mutta päivä kerrallaan vaan, pitää luottaa,että kaikki menee hyvin:) Tsemppiä!!:)
Ihanaa, että teillä tuhisee siinä vieressä tuollainen pieni. Kyllä, juuri näin. Tällaista kyttäilyä tämä nyt on. Olin niin onnellinen, kun tänä aamuna rinnat olivat taas kipeämmät. :) Täytyy yrittää ymmärtää, että oireet ja niiden voimakkuus voivat vaihdella päivittäin.
PoistaHuh, pelottavalta kuulostaa tuo kramppi! Onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin. Itsekin pelkään, että tulee kovia kipuja tai vuotoa. Vaikka ne voivatkin olla harmittomia, niin kyllä ne säikäyttäisivät kovasti.
Kiitos kovasti ja onnea vielä uuden perheenjäsenen johdosta! <3
Mitäh!? Pari päivää poissa blogimaailmasta ja täällä on tälläisiä uutisia! Et usko miten tulin iloiseksi teidän puolesta! Paljon, paljon haleja ja tsemppiä alkutaipaleelle <3 onnea <3
VastaaPoista:))) Näin nämä tilanteet voivat ihan yhtäkkiä muuttua. Ihan hullua.
PoistaKiitos halauksista ja tsempeistä. Ja niin, et tiedä miten kovasti toivon, että sinä ja muut vielä toivovat tulette ihan kohta perästä. Paljon onnea teidän hoitokuvioihin. Onneksi IVF on tehokas hoito, kuten voit huomata. <3
Hei. Meille neuvottiin Väestöliitossa, että punktiopäivä oli 0+0. Mulla alkoi huonovointisuus erityisesti ruokailujen jälkeen jo 3+, ja jatkuu edelleen. Alkuun olin todella epäileväinen että ollaankohan tässä nyt oikeasti raskaana, ja kun 5+4 heräsin yöllä 5 kertaa todella voimakkaaseen menkkamaiseen kipuun olin varma, että raskaus on mennyt kesken. Neuvolalääkäri ei edes tutkinut vaan sanoi, että se on keskenmeno. En kuitenkaan halunnut uskoa ja menin varhaiseen varhaisultran samalle päivälle ja kohdussa näytti juuri sille mille siinä vaiheessa pitikin. Helpotuksen kyyneleet virtasivat. 7+4 oli varhaisultra VL:ssa ja vielä 10+0 mielenrauhaultra. Jos nyt jaksaisi odottaa ekaa kunnallisen puolen ultraa. Mua on nyt auttaneet sellaiset ajatukset, että raskaudesta iloitseminen ei voi aiheuttaa tai edistää keskenmenoa, mahdollinen keskenmeno ei ole rangaistus siitä että olen iloinnut ja mahdollisen keskenmenon aiheuttama suru on yhtä suurta olinpa iloinnut tai ollut iloitsematta alkuraskaudessa. Jos keskenmeno on tapahtuakseen, se tapahtuu. Minä nautin nyt mielialastani ja siitä vahvistetusta tiedosta että olen raskaana.
VastaaPoistaVahvuutta epäilysten keskellä ja yritä nauttia edes hetkittäin olostasi! Sessa
Siis punktio 2+0 :) Sama
PoistaMoi! Meillähän kyseessä oli pakastetun alkion siirto, joten punktiopäivästä ei voi raskausviikkoja laskea. :) Mutta olen tullut siihen tulokseen, että nyt on 5+1.
PoistaOlipas todella tökeröä toimintaa tuolta neuvolalääkäriltä! Miten voi sanoa tutkimatta, että kyseessä on keskenmeno, varsinkaan jos vuotoakaan ei ole tullut. :( Onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin! Voin kuvitella miten säikähdit.
Niinpä, ei tässä omalla iloitsemisella tai millään muullakaan voi vaikuttaa keskenmenoon. Pitäisi nauttia päivästä kerrallaan ja yrittää luottaa siihen, että kaikki menee ihan hyvin. Täytyy kuitenkin yrittää myös hyväksyä pelon tunteet, jotka varmasti kuuluvat asiaan.
Onnellista odotusta ja samat sanat myös sinulle! <3