Olen äärettömän onnellinen. Silloin, kun osaan luottaa.
Muuten pelkään aika paljon. Ja odotan, että aika kuluisi nopeasti. Ajan kuluminen lisää luottamusta. Varhaisultran jälkeen olo lienee taas hitusen luottavaisempi. Nyt mennään päivä kerrallaan.
Kyllähän ne viime maaliskuiset kauhut käyvät mielessä. Kaikista kamalinta oli se, kun tein raskaustestin, jossa lukikin yhtäkkiä "ei raskaana". Se oli niin hirveää. Olen tehnyt muutamia raskaustestejä kotona. On ihanaa huomata, miten jo parin pisaran jälkeen tikkuun muodostuu kirkuvanpunaiset kaksi viivaa. Yksi digitestikin on kaapissa, mutta en ole uskaltanut tehdä sitä. Siinä kuuluisi varmaankin jo lukea "3+", mutta pelkään, että luku olisikin vähemmän. Että raskaus olisikin hiipumassa pois. Ehkä testi kannattaisi tehdä ja nähdä se "3+" ja saada siitä taas lisää uskoa.
Mies on onneksi tosi luottavainen ja osaa tartuttaa fiiliksen minuunkin. Minulla sitä onnea ja iloa on hirveä määrä lisää jossain varastossa odottamassa, että se saisi vapaasti purkautua. Nyt olen vasta varovaisen onnellinen. Odotan vielä, että saan olla täysillä onnellinen.
Välillä unohdan pelot ihan vahingossa. Silloin tanssin ympäri kotia, hymyilen ja nauran. Leijun haaveissani ja mietin hankintoja vauvalle. Se tunne on ihana, paras.
Varhaisultraan on enää reilu viikko. Neuvolaan en ole vieläkään soittanut. Päivä kerrallaan, askel askeleelta.
Tätä kirjoittaessani kävin välissä tekemässä yhden puikkotestin (en ole pariin päivään tehnyt!). Kaksi yhtä tummanpunaista viivaa. Vielä se pieni ainakin on siellä, kasvaa ja kehittyy. <3 Jos parin päivän päästä tekisi vielä sen digitestin. Sitten on kaikki testit kaapista tehty.
Uskomantonta, että pieni sydän alkaa jo ihan kohta sykkiä. Olen muuten jutellut, niin hassua kuin se onkin, alkiollemme ihan siirrosta lähtien. Toivonut, että tarttuisi lujasti kiinni, toivonut, että hänen on hyvä olla ja, että hän pitäisi lujan otteensa. Kertonut, miten kovasti häntä odotetaan. Onhan tämä sitkeä tapaus. Selvinnyt jo monesta jutusta, vaikka on niin pieni vielä. Miten rakas hän jo onkaan.
<3
Tuttu tunne tuo pelko, ja raskauden edetessä tulee uusia "pelättäviä" tai mietittäviä asioita. Vaikka kuinka yrittää, niin naisen mieli on ihmeellinen. Kaikkien epäonnistumisten jälkeen on vaikeaakin uskoa, että voiko kaikki mennä loppuun asti hyvin. Päivä ja viikko kerrallaan, edelleen niin meillä mennään. Toki mukaan mahtuu paljon onnen hetkiä ja uskoa ja luottoa. Etenkin kun pikkuinen potkii, pakahdun onnesta kun tiedän hänen voivan hyvin. Tänään mieltä helpotti kummasti vau.fi:n sovelluksen kommentti: "raskautesi on tänään kestänyt 173 päivää ja vaikka laskettuun aikaan on vielä aikaa on pienellä jo hyvät mahdollisuudet selviytyä" Onneksi jokainen lääkärikäynti, ultra tai neuvola helpottaa epävarmuutta. Reilu viikko vielä ja palaan pitkästä aikaa graviditakseen kuulemaan voimmeko myös lääkärin mielestä hyvin.. Hyviä vointeja Helmi! Muista epävarmuuden keskellä myös nauttia onnen tunteista. Se on tärkeää.
VastaaPoistaNiinpä, päivä kerrallaan. Niin paljon onnea, mutta myös niitä pelkoja. Mutta pitäisi vaan ymmärtää, että ne kuuluvat asiaan. Ja yrittää luottaa siihen, että nyt kaikki menee hyvin. <3
PoistaKaikkea hyvää odotusaikaanne ja hyviä vointeja myös sinne! Meillä on reilun viikon päästä myös visiitti Graviditakselle varhaisultraan. Jännittää, eikä malttaisi odottaa. :)
Voih, nyt vasta luin tuoreimpia kuulumisia. Hirmuisesti onnea teille molemmille <3 toivon kovasti, että kaikki menee hyvin :)
VastaaPoistaLämmin kiitos. <3
PoistaVoi että, onnea vielä odotukseen! Olisin niiiin toivonut saavasi odottaa kanssasi yhtä aikaa... Maanantaina testasin jo itse negan, koska vuoto runsastui ja kivut kovenivat..:( Hcg tiistaina vain 12, varhainen keskenmeno..:'( Tiesin kyllä koko ajan että asiat ei ole hyvin, ei meillä ikinä. Eniten ärsyttää jatkuva uudestaan sureminen, kun vähän kuitenkin annetaan toivoa ja aina se kuitenkin otetaan pois.. Se on niiiiin epäreilua.
VastaaPoista-Kerttuli
Kerttuli, olen tosi, tosi pahoillani. Niin julmaa. En löydä nyt sanoja, mutta olet ajatuksissani ja toivon kovasti, että saat kokea vielä onnen, joka kestää. Lämmin halaus!
Poista<3
Et Helmi tiedäkään miten kovasti odotan jatkuvasti uusia postauksiasi! Niin ihanaa lukea onnellisista kuulumisistanne. <3 Varhaisultrakin on jo aivan pian! Rohkeutta viikonloppuun ja ensi viikkoon, kaikki on aivan varmasti hyvin. :)
VastaaPoistaIhana Nuppu! <3 Varhaisultra on onneksi jo tosi pian. Toivon mukaan sen jälkeen voisi jo ihan pikkuisen hengähtää. :) Kiitos, sinulle voimia ja iloa viikonloppuun! Ja kärsivällisyyttä kotihoitajana toimimiseen.
PoistaUskomatontahan se on nähdä se pieni siellä, kuulla pituudests, niskaturvotuksesta, sydämen sykkeestä, liikkeistä, lapsiveden määrästä, istukan paikasta jne.. Kun ainoa mitä ajatteli, on että kunhan sillä on kaikki hyvin.
VastaaPoistaRakkausrutistus <3 Mulle kaikki terkkarit ja saikut rohkaisseet, että turha jännätä niin kauan kun ei ole siihen mitään syytä (vuotoa jne). KUN te ultrassa näette sykkivän sydämen, on enää 3% mahdollisuus mennä kesken! Itseäni lohdutti ainakin tuo tieto :)
Onhan tuo aivan uskomantonta! Ei voi ymmärtääkään. <3
PoistaRakkausrutistuksia myös sinne! Ja kiitos älyttömästi tuosta tiedosta. Olisipa jo varhaisultrassa käyty ja kaikki hyvin. <3
Olen vilpittömän onnellinen puolestanne, ihan itku tulee silmään kun niin tutulta kuulostavat ajatuksesi ja niin paljon olen sinua ja miestäsi, minulle täysin tuntemattomia ihmisiä, mielessäni tsempannut. Olen siis anonyymi lukija, joskus olen tainnut jotain kommentoidakin, ja sivusta seurannut blogiasi. Meillä myös kaksi lasta hoidoilla saatuna ja yhä luen aiheen blogeja, minun kun on jostakin syystä vaikea irrottautua lapsettoman identiteetistä kultakimpaleistani huolimatta..
VastaaPoistaRaskaiden pettymysten kälkeen pelkoa on vaikea kitkeä pois, mutta usko pois, se hälvenee koko ajan kun raskaus etenee. Lapset ovat Lahja isolla L:llä, ole onnellinen siitä rakkaudesta, joka sisälläsi kasvaa ja kehittyy. Ennen kuin huomaatkaan, hän on siinä, edessänne.
Rakkautta ja enkeleitä matkaanne. <3
Kiitos niin kauniista ja rauhoittavista sanoistasi. <3 Tuli tosi hyvä mieli.
PoistaTällaiset kommentit ovat tärkeitä!
Kaikkea hyvää myös sinulle. <3
Silloin kun oma raskauteni oli vielä alussa, tsemppasin itseäni sillä ajatuksella, että kun keskenmeno alussa on jo kerran sattunut kohdalleni, niin ei kai se heti uudelleen voi tulla! Ja ihaninta on se, että päivä päivältä varmuus kasvaa :) Olette kyllä onnenne ansainneet <3
VastaaPoistaNoin päin en asiaa ole tajunnut ajatellakaan. Kiitos vaan vinkistä, hih. Jotenkin sitä on niin tottunut siihen, että asiat eivät mene kuten toivoo ja usein jopa se pahin pelkokin on toteutunut. Mutta ehkä meidän vastoinkäymiset ovat nyt oikeasti tässä, enkä keskenmenoa enää uudelleen joudu kokemaan. Niinpä, päivä päivältä varmempana. <3 Kiitos Elsa ja onnellista loppuodotusta teille!
Poista