Viikonlopun iloa

Tänään on ollut mukava ja reipas päivä. Kävin jo aamulla kuntosalilla. Mies oli samaan aikaan pelaamassa sulkapalloa. Kuntoilleissani olen huomannut, että syke nousee nyt herkemmin. Vaikka vatsalihasliikkeiden tekemisestä ei ole haittaa, olen vähän arastellut etenkin rankempien liikkeiden kanssa ja pitänyt treenin kevyempänä tuolle keskivartalo-osastolle.

Urheilun jälkeen siivosimme kodin ja laitoimme yhdessä ruokaa: kukkakaali-pinaattimuusia, uunilohta ja avokadosalaattia. Ruoan jälkeen lähdimme vielä kävelylenkille, sillä sää oli muuttunut aivan upeaksi. Harvinaista ehkä, että marraskuussa on tällaisia päiviä sateen ja sohjon ja harmauden sijaan.

Hassua kirjoittaa näin kevyistä asioista, tyyliin mitä söimme tänään. Piinaava, raastava ja koko ajan läsnäoleva pelko siitä, että emme saisi koskaan omaa lasta, on vähän helpottanut. Vielä se siellä kummittelee, mutta tunne ei ole lähellekään yhtä kokonaisvaltainen.

Nytkin on pelkoja, mutta ne ovat ihan erilaisia kuin aikaisemmat. Että tässä niille tyypeille, jotka ovat minulle hokeneet, että "odotapas vaan, kun tulet raskaaksi, sitten vasta pelottaakin!". Niinhän se on, mutta pelko on kuitenkin aivan erilaista. Tahattoman lapsettomuuden tuska on jotain sellaista, mitä tuskin voi verrata mihinkään muuhun.

Viimeksi eilen pelkäsin kovasti keskenmenoa. Noita pelkokohtauksia on ollut muutamia. Eilen vatsaan koski vähän eri tavalla kuin edellispäivinä. Muistutti hieman sitä kipua, joka tuli ennen edellistä keskenmenoani. Olin ihan paniikissa ja ehdin jo käydä kaikki kauhukuvat läpi. Satuin olemaan vielä yksin kotona ja mielikuvitus lähti aika kiitettävästi laukkaamaan. Mies osasi onneksi kotiin tultuaan rauhoitella. Itse itseäni rauhoittellakseni "otin riskin" ja tein vihdoin sen digitestin. Tiimalasi ei kauaa ehtinyt vilkkua, kun näyttöön pamahti jo "raskaana 3+". Huh, kannatti tehdä testi!

Hassua kyllä, miten monet asiat huolettavat. Yksi niistä on ollut se korkeanpuoleinen hcg-arvo. Mitä lie kromosomihäiriöjuttuja olen mennyt lukemaan. Kyse on varmaankin vain siitä, että alkio on kiinnittynyt nopeasti siirron jälkeen. Mies on vitsaillut, että ehkäpä siellä on kaksi, mutta ei kai se ole edes mahdollista? Eihän viiden päivän ikäinen alkio voi enää jakaantua kahdeksi! Entäpä jos tuossa kierrossa munasolu hedelmöittyikin myös luomusti ja siellä olisi yksi luomualkio ja yksi koeputkialkio? Olisi kyllä ihan hullu juttu. Toivon vaan, että kaikki on hyvin. Tyhmää kai murehtia korkeaa hcg-arvoa.

Vielä ainakaan ei ole ilmennyt pahoinvointia eikä ylitsepääsemätöntä väsymystä. Iltaisin kyllä väsyttää enemmän kuin ennen ja olen mennyt aikaisin nukkumaan. Pissahätä on useammin ja rinnat kipeät ja turvonneet. Vatsassa tuntuu kaikkea jännää, välillä myös niitä menkkakivun tuntuisia kipuja. Heikotus iskee aika nopeasti jos ruokailujen väliin jää liikaa aikaa.

Tällä hetkellä ei pelota, tällä hetkellä on todella onnellinen olo.

Varhaisultraa odotellessa. Tähän loppuun taas pakko sanoa tämä uusi mottoni: päivä kerrallaan, askel askeleelta.