Huomaan eksyväni samoille keskustelupalstoille kuukaudesta toiseen. Monet tuntemattomien ihmisten viestit liittyen kiinnitymiskipuihin tai ensimmäisiin raskausoireisiin ovat tuttuja, moneen kertaan luettuja. Nyt eletään taas sitä aikaa, kun google käy kuumana. Vaikkei ehkä sais.
Tällä hetkellä kiinnostaa se, voiko kiinnittyminen tuntua jomotuksena selässä ja vatsassa ja jossain siinä välissä monen päivän ajan. Moni kirjoittaa tunteneensa jonkun muutaman sekunnin kestävän vihlaisun tai krampin, plaah. Itsekin tunnen vihlaisuja ja repäisyjä aina loppukierrosta esim. yskäistessä. Mutta ne taitavat kohdallani liittyä siihen, että kuukautiset on tuloillaan.
Hitsiläinen, kun pelottaa taas. Nämä säryt tekevät kaikesta raastavampaa. Yritän kovasti toivoa, että alkio se siellä vaan porautuu syvemmälle ja syvemmälle ja siitä tämä kaikki johtuu. Saa nähdä päästäänkö tällä kertaa verikokeeseen vai alkaako vuoto ennen sitä. Vuodon alkamistakin olen jo alkanut pelkäämään. Vaikka nyt on vasta pp 4, ovulaatioplussasta on kuitenkin jo se 11 päivää. Perus luteaalivaiheeni mitta siis.
Olen hirveän tarkka nyt kaikesta. Otan Lugesteronit tarkasti 12 tunnin välein. Makoilen vähintään puoli tuntia niiden laittamisen jälkeen. En raastanutkaan kasaa parmesaanijuustoa risottoni päälle, vaan jätin kokonaan väliin. Mies tuo tänään sushia töistä tullessaan, tilasin kasvisversion. En juo pisaraakaan viiniä sen kanssa, enkä muutenkaan. En käytä vyötäröltä kiristäviä farkkuja (viimeksi uskoin hetken, että raskaus meni kesken mm. puristavien housujen vuoksi, köh...), juon entistä vähemmän tai en ollenkaan kahvia. Joo, en usko itsekään, että mistään näistä tai näiden tekemättä jättämisestä voi olla haittaa. Haluan vaan tehdä kaiken mahdollisimman hyvin, etten sitten syyllistä turhaan itseäni jostain pikkujutuista jos kaikki menee mönkään. On siinä muutenkin sitä taakkaa kannettavana sitten.
Täytyy pitää mielestä, että on kuitenkin ihan mahdollista, että teen ensi viikolla positiivisen raskaustestin.
Rentouttavaa viikonloppua!
Kunpa aika kuluisi nopeammin. Toivottavasti sulla on kivoja tekemisiä viikonloppuna, että ehtisi rentoutua ja ajatella hyviä, positiivisia asioita ja siten levätä pelosta ja jännityksestä.
VastaaPoistaHaaveilen ensi viikosta, että saan itkeä täällä onnellisia itkuja teidän puolesta. Kyllä sinusta Helmi tulee vielä äiti. Te saatte oman vauvan. Toivon koko sydämestäni, että ne uutiset olisivat nyt ihan ovella. Olisi se auringonnousu.
Eilen, kun oli mieli aika maassa, satuin onneksi lukemaan tämän kommenttisi ja tuli niiin paljon parempi olo. Että kiitos vaan sulle ihana. Tosin viime yö sai mielen uudelleen aika matalaksi... Kirjoitan siitä lisää kohtan.
PoistaMutta kiitos. <3
Toivon kovasti puolestasi <3
VastaaPoistaKiitos Keijukainen. <3
PoistaMulla vihlaisut oli kuukautiskipumaisia, tosi teräviä ja voimakkaanpia niin, että oli pakko aina pysähtyä ja pitää esim. oven karmista kiinni sen hetken, kun sitä kesti ja sitten ei taas tuntunut kipua tai jomotusta ollenkaan. Mulla tosin ihan ekan kiertoyrityksen raskaus ihan luomuna, mutta tuskin se siihen vaikuttaa miten se lapsi on saanu alkunsa.
VastaaPoistaJep, mulla vihlaisut kuuluu ihan normikiertoon, että niihin tuskin edes kiinnittää huomiota.
Poista