Viikko 28

Tänään alkoi taas uusi raskausviikko. En voi uskoa, että ollaan jo näin pitkällä. Kun lapsettomuuslääkäri viime marraskuussa mainitsi nämä viikot ja pyysi käymään sitten huhtikuussa, oli tosi epäuskoinen olo, että tuonneko asti me muka pääsisimme, siihenhän on ikuisuus. Mutta tässä ollaan: minä ja kohdussani elelevä kilon painoinen vauva. <3

Monista huolenaiheista huolimatta, raskausaikana päällimmäiset tunteet ovat olleet valtava onni ja kiitollisuus. Ihana tunne tulee heti aamulla, kun muistaa taas kerran, että tässä ollaan ihan oikeasti. Joskus kun stressasin hoitoja ja kaikkea niihin liittyvää, sain neuvoja tyyliin odotapas vaan, kun olet raskaana, sitten niitä huolia vasta onkin. Puhumattakaan siitä, kun lapsi on syntynyt! Joojoo, niin onkin, mutta olotila on kuitenkin aivan eri luokkaa kuin silloin. Huolet on erilaisia. Ei noita lapsettomuusjuttuja voi oikein verrata mihinkään.

Mulla on päivittäin jonkinasteista painetta alavatsassa. On vaikea sanoa, missä menee epämiellyttävän tunteen ja kivun raja. Pienen paineen lisäksi joskus tulee sellainen ilkeä tunne, ja silloin on mieluusti päästävä istumaan. Olen ajatellut noiden olevan harjoitussupistuksia ja niitä on ollut yhteensä vain muutamia. En ole uskaltanut lähteä kovin kauas kävelylenkille noiden vuoksi. Ehkä se on sitten niin, että kävely ei ole minulle paras laji. Esimerkiksi uinti voisi sopia paremmin.

Torstaina menen tapaamaan neuvolalääkäriä. Täytyy muistaa kysyä, että miten päin vauva tuntuisi olevan kohdussa. Viime viikolla sisätutkimuksen tehnyt lääkäri tunsi kuulemma kovia potkuja tutkimusta tehdessään, mikä viittaisi siihen, että vauva on perätilassa. En tajunnut silloin kysyä, mutta onneksi uusi mahdollisuus on pian. En ole koko raskausaikana tuntenut liikkeitä napaa ylempänä (harvoin edes niin korkealla), vaan yleensä potkut ja muut liikkeet tuntuvat ihan alavatsalla. Vaikuttaisi siis siltä, että vauva viihtyy pää ylöspäin.

Tänään kävin taas kerran labrassa. Tällä kertaa otettiin verikoe sen toksoplasmatilanteen selvittämiseksi. Siitä lähtien, kun sain testiin lähetteen, en ole juurikaan asiaa enää murehtinut. Tulokset kokeesta pitäisi saada noin viikon päästä. Sokerirasitustestin tuloksista ei ole kuulunut mitään, joten oletan kaiken olleen hyvin sillä saralla. Olen ymmärtänyt, että neuvolasta soitellaan jos jotain häikkää on.

Parmesanin ylin ystävä on nyt hämillään! Ostin taannoin Kaksplussan odotusnumeron ja siinä sanottiin, että parmesania ja pecorinoa voi syödä raskausaikana, koska niitä on kypsytetty niin pitkään. Vaikka eivät siis ole pästöroituja. Että sellaista. Olenko ainoa, jonka mielestä tuo koko juustokuvio on hirveän sekava? En vieläkään oikein tiedä mitä saa syödä ja mitä ei, siispä välttelen tyyliin kaikkea lukuunottamatta jotain edamia.

Vauvan liikkeistä tuli mieleen, että Kaksplussassa oli myös tuollainen juttu kuin Totta vai tarua raskaudesta?. Siinä kumottiin mm. väite, että se miten vauva kohdussa liikkuu, kuvastaa hänen persoonaansa myös syntymän jälkeen. Siis esim. se, että vauva liikkuu paljon ja on näin ollen vilkkaan oloinen, ei tarkoita automaattisesti sitä, että olisi vilkas tapaus synnyttyäänkin. Itse en oikein tiedä liikkuuko vauva paljon vai vähän, kun ei ole vertailukohtaa. Joidenkin kanssaodottajien kuvauksiin vauvan jatkuvista "bileistä" verrattuna olen pitänyt meidän vauvaa melko rauhallisena ja ajatellut, että kiva jos on sellainen syntymänkin jälkeen. Mutta se selviää vasta sitten. :)

Tässähän tätä asiaa olikin. Hyvää viikon jatkoa!