Hirmuisen onnellinen olen ollut. Rakastan maailman eniten kevättä noin ihan normitilassakin. Nyt raskauden ja kevään yhdistelmä saa pakahtumaan ilosta ja onnesta. Pötkylä on liikkunut hyvin ja voisin vaan makoilla ja makoilla hänen liikkeitään tunnustellen. Kun ajattelen ensitapaamista meidän vauvan kanssa, tulee tippa linssiin.
Kaikenlaisia huolia olen käynyt läpi raskausaikana. Kaikki kohdistuvat siihen, että onhan meidän vauvalla kaikki hyvin. Vatsakipuja mulla on ollut edelleen ja niistä olen neuvolaankin soitellut. Kuulemma pitää levätä ja odotella rauhallisin mielin ensi viikon neuvolalääkärin aikaa. On vaikeaa, kun ei tiedä onko kyse supistuksista, liitoskivuista, kohdun kasvukivuista, närästyksestä vai vähän kaikista. On vaikeaa, kun ei tiedä mikä on normaalia ja mikä ei. Olen nyt sitten ottanut tosi iisisti ja tosi kovasti odotan, että pääsen lääkärin tutkittavaksi.
Viimeisellä lapsettomuusklinikkakäynnillämme lääkäri toivoi, että tulisimme vielä noin viikon 28 paikkeilla kontrolliin hänen vastaanotolleen. Kaipa he siellä haluavat seurata aikaansaannoksiaan? Silloin tuo rv 28 tuntui todella kaukaiselta, mutta nyt se on jo tosi lähellä. Niinpä meille on varattu pääsiäisen jälkeen aika Graviditakselle ultraan. Ihan huippua, että meillä on tällainen ylimääräinen ultra ja pääsemme ihailemaan jo isoksi kasvanutta pötkylää.
Aurinko lämmittää ja tänään on rv 26+2 <3. Hyvää loppuviikkoa kaunokaiset!
Mä olen ollut nyt raskauden ajan todella huono kestämään nälkää. Yhä edelleen (rvk 18) mun täytyy syödä todella tukeva iltapala juuri ennen nukkumaanmenoa ja siltikin saattaa tulla aikaisin aamusta tarve päästä syömään. Siksi todellakin kammoan tuota sokerirasitustestiä, sillä en tiedä, miten selviän siitä 12 tunnin syömättömyydestä. Tai sitten siitä, että pitäisi jo muutenkin pahoinvoivana kyetä nielemään jotain makeaa litkua puoli litraa. Ja vielä menettää verta, koska sekin aiheuttaa mulle yleensä huimaavan olon. Sokerirasitus mulla on kuitenkin edessä, koska isältä tuo kakkostyypin diabetes löytyy, ja sukurasite on ilmeisesti yksi niistä syistä, miksi tuonne testiin joutuu. Hieman kyllä tässä ahdistaa jo valmiiksi. :/
VastaaPoistaYmmärrän ahdistuksesi! Varmasti riippuu omasta voinnista, miten testin kestää. Oma kokemukseni oli yllättävän hyvä kaikkien pelottelujen jälkeen. Mullakin on usein nälkä aamuisin, mutta nyt pärjäsin hyvin, kun tankkasin illalla kunnolla ennen paaston alkua. Kannattaa myös varata testi mahdollisimman aikaiselle aamulle, niin pääsee sitten nopeammin syömään. Aamun pärjäsin hyvin sokerilitkun voimalla ja jo klo 10 saikin jo syödä. Olin kuvitellut, että testissä voi mennä paljon pidempäänkin. Eihän se sokerilitku mitään hyvää ole, mutta kyllä se menee. Ei sitä kyllä puolta litraa ollut, vaan vähemmän. Vertakaan ei otettu kerrallaan kovin paljon. Joitakin testejä varten on otettu kerralla saman verran kuin nyt parin tunnin aikana erissä. Kyllä siitä selviää! Kannattaa syödä oikein tukevasti juuri ennen paaston alkua. Tsemppiä! :)
PoistaKiitos tsempeistä! Mietinkin, että mätän varmaan jonkun pizzan tms, tosi energiapitoisen evään edellisenä iltana, koska sellaisella olen yleensä jaksanut olla yön yli jopa ilman iltapalaa. Ja huojentavaa kuulla, jos sitä sokerilientä ei välttämättä olis ihan puolta litraa, Jostain olen näin vaan lukenut, mutta voihan se olla, että riippuu paikkakunnasta ja näytteenottajastakin.
PoistaItse vedin kanssa aika tuhdit sapuskat juuri ennen iltakahdeksaa. ;) Se kannatti! Se sokeriliemi oli vähän niin kuin pillimehupurkissa ja jos vertaan sitä 0,5 litran pulloon, niin ei siinä kyllä niin paljoa ollut millään. Ehkä 0,3 litraa? Kyllä sä selviät. Toivottavasti kokemus on sullekin ennakkokäsitystä parempi! Hyvää viikonloppua! :)
PoistaSaako kysyä, miksi jouduit sokerirasitukseen? Meillä ei nimittäin ole ollut kertaakaan edes puhetta siitä neuvolassa (vaikka ikäni puolesta kuulunen jo melkein riskiryhmään) ja tuskin enää ennättää ollakaan - pari kolme käyntiä jäljellä ennen laskettua aikaa (hurjaa!). Pissatesti on kyllä aina ollut ihan puhdas.
VastaaPoistaMinusta oli yllättävää, että meidän klinikka (se sinullekin tuttu) ei pyytänyt hoitojen loputtua edes ilmoittamaan vauvan syntymästä. Johtuisiko siitä, että lääkärikin on vaihtanut työpaikkaa? En minä toisaalta sinne haluaisi enää mennäkään, joten ihan hyvä näin. :) Mutta voisi kuvitella, että ne haluaisivat edes tilastoida, kuinka suuri osa hoidoista johtaa lapsen syntymään.
Saa toki kysyä! Sekä äidillä että siskolla on ollut raskausajan diabetesta (ei tosin esikoista odottaessa), joten otin itse testin puheeksi. Tuleepahan tarkistettua asia. :)
PoistaVoi olla, etät johtuu juuri tuosta, että lääkäri lähti muualle. Luulisi kyllä, että haluavat jotenkin tilastoida syntymään johtaneita raskauksia. Sitä en tiedä miksi lääkäri juuri nyt meidät sinne halusi, enkä asiaa kyseenalaistanutkaan, kun olin silloin niin hämilläni raskaudesta ja kaikesta. :) Itse menen ihan mielelläni käymään, vaikka tuntuuhan se vähän hassulta. Mukava kuitenkin nähdä näissä merkeissä vielä lääkäriämme, josta on pelkästään hyvää sanottavaa. :) Lisäksi voimme puhua pakkaseen jääneestä alkiosta ja mahdollisesta PAS:ista, kun näistä jutuista ei vielä ollakaan keskusteltu.
Mulle sanottiin, että s okerirasituskoe tehdään melkein kaikille odottaville äideille. Poikkeuksena on alle 25-vuotiaat normaalipainoiset ensisynnyttäjät, joiden lähisukulaisilla ei ole tyypin kaksi diabetesta..
PoistaItselläni syitä kokeeseen oli ikä, paino ja äidin diabetes. :) Ja hyi, en tykännyt. Mulle tuli tosi huono olo siitä litkusta, mutta en yleensäkään pidä makeista juomista. Ja käsitykseni mukaan niitä käytettyjä juomia on erilaisia. Minä join sellaista esanssista vadelmamehutiivistettä laimentamattomana. Yh. Ja kahteen kertaan, kun kuulun riskiryhmään. Yh. Arvot oli onneksi kohdillaan. Miten sulla muuten kävi lukujen kera, vai ootko vielä kuullut niitä?