Tänään on rv 29+0. 30. viikko alkoi. Aivan mahtavaa!
Viikonloppu upeine säineen oli ihana. Vauva oli samaa mieltä ja liikkui tosi ahkerasti koko viikonlopun mun ja miehen iloksi. Tulen hirmuisen onnelliseksi, kun vauva välillä vastaa miehen huhuiluihin isolla potkulla. Eilisen maanantain vauva ottikin sitten iisimmin: lähinnä möyri ja venytteli.
Tästä tulikin mieleen, että jännittää jo valmiiksi, miten suhtaudun siihen, kun h-hetken lähestyessä vauva kai liikkuu tilanpuutteen vuoksi melko vähän? Uskon, että monet huolet ja liikelaskennat tullaan vielä kokemaan ja tekemään.
Muuten viime päivät ovat olleet seesteisiä ja huolettomia. Alan kai luottamaan siihen, että meidän pikkuinen selviää. Pieni varmaan itsekin ajattelee, että eikö tuo äiti jo ymmärrä, että minä selviän kyllä! Hänen sisukkuutensa huomattiin jo ihan alkuraskaudessa, kun vuodoista ja kovista vatsakrampeista huolimatta sisukas pikkuinen jatkoi kasvuaan normaalisti. Ja tuolla se kasvaa ja kehittyy edelleen, vaikka äitiä välillä epäilyttääkin, että mahtaakohan tuo pärjätä.
Viikonloppuna pesin ja silitin ekan satsin vauvan vaatteita <3. Ostimme kaappiin laatikoita vaatteita varten ja niitä olen sinne pesun ja silittelyn myötä järjestänyt kokojen mukaan. Samalla on huomannut selkeästi, mitä ja minkä kokoista vielä puuttuu ja mitä taas ei kannata enää hankkia. Hyvin olen löytänyt mieluisia vaatteita käytettyinä. Vaatteet ovat reippaan värisiä ja kuviollisia ja toisaalta on myös paljon esim. valkoista ja harmaata. Olen tietysti miettinyt jo niinkin tärkeää asiaa kuin vauvan sairaalasta kotiutumisasua. Asu täytyy (tai siis saa!) varmaankin miettiä kahdessa eri koossa, kun ei tiedä miten pullea tai pitkä tai hoikkeliini tai lyhyt vauva syntyessään on.
Vointini on hyvä. Välillä pelkkä kävely tai esim. portaiden nouseminen aiheuttaa harjoitussupistuksia, välillä taas pystyn pyöriä kaupungilla puoli päivää ilman mitään. Toksoplasmatestin tuloksia ei ole kuulunut, joten oletan senkin asian olevan kunnossa. Kaipa ne aina soittelevat jos jotain olisi pielessä. Sama juttu sokerirasitustestin tulosten kanssa. Tässä välissä kävin siellä neuvolalääkärilläkin, mutta asiasta ei ollut mitään puhetta, enkä itsekään siinä tilanteessa muistanut tuloksia kysellä. Ilmeisesti niissä ei mitään häikkää sitten ollut, mutta pitää muistaa kysellä asiasta vielä seuraavassa neuvolassa.
Pikkuvaatteita pestessäni mietin, että saako tällaista jo tehdä. Samoja ajatuksia on ollut muidenkin vastaavien juttujen kanssa. Onko minulla jo oikeus tässä vaiheessa ostaa tuttipullo tai tapetoida lastenhuoneen seinä? Milloin on oikea aika? Vähän hölmöjä ajatuksia. Nyt, kun maha näkyy jo selvästi, tuntuu jotenkin sallitummalta hiplata kaupoissa vauvanvaatteita ja muuta sellaista. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen, että vaunut ja turvakaukalo hankittiin jo rakenneultran jälkeen. Eipä jää tähän loppuvaiheeseen niin paljon hommaa. Muutenkaan ei tiedä, miten pitkään tässä jaksaa edes kauppoja kierrellä jos vaikka supistukset lisääntyvät.
Tämä viikko onkin kiva, kun ollaan molemmat miehen kanssa vapaalla torstaista sunnuntaihin. Iloista vappua jokaiselle!
Meillä oli ennen puoltaväliä jo lähes kaikki hommattuna. Sitten iski taantumus, joka kesti viikolle 36. Nyt pitäisi jostain repiä inspis juurikin pyykkäämiseen, vauvan sängyn petaukseen, järjestelyyn jne :D Hyvä vaan jos saat nyt jo pestyä ja viikkailtua, niin loppuajasta voit sitten nautiskella vähemmän kiireisten juttujen parissa ;)
VastaaPoistaVauvaosastoilla mä oon hipelöinyt vauvanvaatteita jo monet vuodet, vauvahaaveiden toteutumattomuuden haavoihin heittänyt suolaa.. Nyt aika kultaa muistot, kun h-hetki lähestyy. Missä on ne vuodet, kun itkin yksinäistä viivaa tikussa? Taaksejäänyttä elämää! ♥
Me aloitettiin oikeastaam vasta puolen välin jälkeen ostamalla vaunut ja tapetoimalla vauvan huoneen seinä. Sitten onkin ollut aika tasaisen hiljaista hankintojen kanssa, mutta nyt yhtäkkiä iski tajuntaan, että eihän tässä ole enää kauan aikaa ja eihän meillä oo vielä mi-tään! :) Olenkin viime päivät tehokkaana haalinut kaikenlaista.
PoistaMä kävin mös vauvakuumeen vallitessa usein hiplaamassa vaatteita kirppiksillä, mutta lapsettomuusaikana pysyin kaukana poissa. Niinpä, onnekkaita ollaan, että toi kaikki on nyt taaksejäänyttä elämää. Nautitaan. <3 Ja tsemppiä loppuodotukseen! Ei enää kauaa!
Jep ♥
PoistaTuntuu, että vasta äsken teit positiivisen testin ja nyt jo on muka 30 viikko! Mihin tää aika menee? :)
VastaaPoistaPuolen välin jälkeen aika lähti juoksemaan ja itsekin olen ihmeissäni, että 30. viikkoko muka jo! :) Sieltä sitä tullaan perässä kanssa kovaa vauhtia. :)
PoistaToi on muuten jännä, että toisina päivinä rasitus tuntuu pahemmin, supistelee ja on huono olo. Toisina päivinä maha ei tunnu olevan juuri ollenkaan tiellä ja hetkeksi unohtaa olevansa raskaana! :D
VastaaPoistaMeillä ei vielä ole vaunuja hankittuna, miehen mielestä vielä ei tartte, onhan tässä kesä aikaa... Ja samalla lailla nyt on tullut taantuminen hankintojen suhteen, alussa ja puolen välin tienoissa hankin jos vaikka mitä, nyt olen rauhoittunut ;) kai tässä pitäis pikkuhiljaa ruveta toimimaan, aika menee älytöntä vauhtia!
Ihania vapaita teille <3
Niinpä, mä jo tuossa yksi päivä ajattelin, että saan heittää hyvästit kävelyille, kun tuntuu niin herkästi supistavan ja ajattelin, ettei tilanne ainakaan tästä parane raskausviikkojen kasvaessa. Mutta nyt taas on ollut muutama tosi hyvä päivä, voinut tosiaan lähes unohtaa olevansa raskaana. :)
PoistaKylläpä ne vaunut ehtii vielä. Aika menee kyllä ihan yhdessä hujauksessa! Ihan hyvä tehdä jotain hankintoja aika ajoissa, ettei kaikki jää sinne vikoille viikoille, kun omasta jaksamisesta ei ole tietoa. Ihanaa vapun aikaa teille myös! <3