Pikavisiitti terveysasemalle

En mitenkään jaksanut odottaa ensi viikon loppuun, jolloin mulla olisi neuvolalääkärille aika. Mielessä kaikui vaan puhelimessa ohjeita antaneen terkkarin sanat, että nyt pitää ottaa rennosti ennen kuin paikat on tsekattu. Tyyliin mitään ei saa tehdä. Tekemättömyys, tietämättömyys ja pelko siitä, että pienikin liikunta saa vauvan syntymään (!), saavat olon aika stressaantuneeksi. Mietin sitten, että viikonko vielä elän näin ja tulin siihen tulokseen, että en kyllä jaksa.

Onneksi sain samalle päivälle ajan lääkärille. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja totesi kaiken olevan hienosti. Kohdunkaula pitkä ja kohdusuu napakka. Alavatsan jatkuva paine selittynee sillä, että vauva majailee tosi alhaalla, mikä ei sinänsä haittaa, vaikkakin voi juuri aiheuttaa äidille paineentunnetta alavatsalle. Ja samaan syssyyn olen tainnut saada ensimmäisiä harjoitussupistuksia. Ja näillä viikoilla vielä kohtukin kasvaa hurjaa vauhtia.

Kuulemma liikkua saa ihan niin paljon kuin itsestä hyvältä tuntuu. Nämä kaikki juuri halusinkin kuulla! Kyllä hymyilytti helpotuksesta, kun lähdin terveysasemalta. Olin töpötellyt varovaisesti lääkärin vastaanotolle, mutta nyt kävelin reippaasti takaisin kotiin. Pieni paine ei enää haittaa, kun tiedän, ettei siitä ole vauvalle haittaa.

Että kylläpä taas kannatti aamulla tarttua luuriin ja myöntää stressaavansa ja pyytää lääkäriaikaa. Muuten olisi joutunut vielä toisenkin viikon elää näin ja se olisi ollut pitkä viikko se. Lääkärikin sattui olemaan mukava ja sain hyvän mielen, kun hän sanoi vauvan aloittaneen jo viikonlopun vieton, kun liikkuu sen verran paljon.

Rentouttavaa viikonloppua!