Viluinen sunnuntai

Yöllä oli tosi flunssainen olo ja nyt aamullakin viluttaa. Ulkona taitaa olla pakkasta? Kylmyys tuntuu hohkaavan sisälle asti. Mies lähti yksin salille, minä jäin lepäilemään ja kirjoittelemaan blogia vilttiin kääriytyneenä.

Aamulla aikaisin tein taas ovulaatiotestin. Tulos: tyhjä ympyrä. Olisi saanut se hymynaama jo testiin pärähtää. Valitettavasti olen huomannut stressaantuvani negatiivisten ovistestien myötä. Alkaa huolestuttaa, jännittää miten alkionsiirron käy. Toisaalta: turha stressata. Jos ei tässä kierrossa, niin seuraavassa sitten. Eivät ne alkiot sieltä pakkasesta mihinkään katoa. Olen testien digitaalisuudesta huolimatta tsekannut myös tikkuun tulevat viivat. Tänään olivat jo lähes yhtä tummat. Ehkä se sieltä vielä.

Löysin tosi kivan blogin. Sellaisen, joka ei liity ollenkaan lapsettomuuteen, vauvoihin tai raskauteen. Tykkään, kun blogissa yhdistyvät muoti, kauneus ja hyvinvointiasiat. Olen joskus tainnut mainitakin,  että olen tosi kiinnostunut kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Terveellisestä ravinnosta, liikunnasta, mielen hyvinvoinnista. Tämä bloggaaja on näistä vähintäänkin yhtä kiinnostunut kuin minä.

Nautin edelleen unelmoimisesta. Unelmoin oman vauvan pitelystä, nuuhkimisesta, suukottelusta. Kertoisin hänelle monta kertaa päivässä, miten paljon rakastan. Jos hän syntyisi ensi kesänä, pukisin punavalkoraidallisiin pöksyihin. Työntelisin retrovaunuissa (joo, olen ostanut sellaiset ehkä viisi vuotta sitten kirpputorilta...). Ne vaunut ovat talvisin epäkäytännölliset. Ne sopisivat kesävauvalle. Onneksi osaan vielä unelmoida.

Olisi ihanaa jos alkio voitaisiin siirtää ensi viikolla.

Olisi ihanaa, jos tuleva joulu olisi erilainen kuin edellinen. Jos elämä muuttuisikin ennen joulua. Jos unelmista alkaisi pikkuhiljaa tulla totta. Anna tulevan joulun olla onnellinen!

Nyt haen kupin teetä ja luen Hesarin loppuun. Ja odotan ovulaatiota kuumeisesti.