Tiedätte varmaankin sen tunteen, kun on tosi onnellinen. Tekisi mieli hyppiä ja tanssia riemusta ja halata jokaista vastaantulijaa. Elämä hymyilee ja haluaisi huutaa ääneen, että "Mä oon niin onnellinen!". Minä en ole moista tunnetta kokenut pitkään aikaan. Viimeksi silloin, kun olin raskaana. Hitsi, että keskenmenostanikin on jo pitkä aika. Jos raskaus olisi kestänyt, vauva syntyisi ensi kuussa.
Vaikka teen edelleenkin elämässäni kivoja juttuja, sellaista kokonaisvaltaista ja puhdasta onnentunnetta en ole hetkeen tuntenut. Kaikkea varjostaa lapsettomuus ja sen tuomat pelko ja epävarmuus. Elämä on odottamista, vellomista, taistelemista, selviytymistä. Millaista elämämme oikein oli ennen tätä kaikkea? Milloin tämä kaikki loppuu? Miten tämä kaikki loppuu?
Sen lisäksi, että odotan ihan hirveästi, että meille olisi tulossa vauva, odotan että saan normaalin elämäni takaisin. Odotan elämää tämän kaiken jälkeen. Odotan sitä, että voin olla onnellinen. Tämä vaihekin on toki elämää ja varmasti myös opettavaista sellaista, mutta tämä on myös jatkuvan kriisin keskellä elämistä. On hirveää, kun aamulla herätessään muistaa kaiken ikävän ja tulee tunne, että kunpa voisi vaan nukkua, kunnes on raskaana.
Toivon vaan, että tämä ei kestä enää kauaa. Toivon, että minä ja mies molemmat jaksaisimme vielä. Toivon voimia molemmille jaksaa. Toivon, ettei tarvitse enää jaksaa kauaa. Toivon, että olemme jonain päivänä niin onnellisia, että tämä surun ja huolen täyttämä elämänvaihe unohtuu.
Itken nykyään usein. Itku tulee aivan yhtäkkiä ja loppuukin nopeasti. Yksi päivä katsoin sattumalta Voice Kidsin uusintaa. Siinä yksi isä herkistyi kovasti, kun tyttärensä lauloi tähtivalmentajille. Itku tuli, kun mietin, etten koskaan voisi kokea ylpeyden tunnetta omasta lapsestani. Miten hirveän paljon tunteita (sellaisia, joita monet kuvailevat elämänsä parhaiksi) jäisi kokematta jos lasta ei koskaan saisi.
Sitten toisenlaisiin asioihin: tänään minulla on kierron 12. päivä ja vuoto ei ole vieläkään täysin loppunut. Taitaa kroppa olla aika sekaisin viime kierron tapahtumista. Huomenna mulla on ultra, mutta turhapa sieltä on merkkiä etsiä tulevasta ovulaatiosta. Ei ole kyllä vielä pitkään aikaan tulossa. Katsotaan mitä lääkäri sanoo. Ehkä PAS tehdäänkin vasta seuraavaan kiertoon.
Tänään on ollut lempeä syyssää. Siitä olen nauttinut. Oma rakas on onneksi saanut minut nauraa kikattamaankin, hänellä on se taito. Rakastan häntä niin kovasti. Itseni lisäksi hänellekin onnen niin mieluusti jo soisin. Kaiken pahan tunnen kaksinkertaisesti, omastani ja mieheni puolesta.
Ihan samoja mietin eilen Helmi.
VastaaPoistaOli vanhoja kavereita kylässä ja katseltiin valokuvia ajalta ennen Tätä. En voi olla miettimättä, miten siitä spontaanista, iloisesta ja hyvännäköisestä tyypistä tuli tää nykyinen raahustaja. Ja miten siitä huumaavan rakastuneesta pariskunnasta tuli nykyiset me.
Puuh.
No, onneksi on tosiaankin tämä lempeä syyssää.
Kaikkea hyvää teille!
Niinpä, puuh ja hohhoijaa. Olen kyllä mäkin muuttunut kaiken tämän myötä. Tuntuu, että olen nykyään tylsä ja ankea tyyppi, joka hengaa mieluiten kotona, eikä innostu mistään. Haluan olla taas oma itseni! Tai haluan tutustua äiti-minääni.
PoistaKaikkea hyvää myös teille toivotan. Olen pahoillani, että viimeinen inssi ei onnistunut. :(
Joo nimenomaan tuolta mustakin tuntuu: haluan tutustua äiti-minääni. Että seuraava elämänvaihe alkais. On vaikea pitää yllä edellistä vaihetta, kun on jo henkisesti jättänyt sen. Ei oikein tiedä mitä tekisi tai kuka olisi.
PoistaJust näin, hyvin sanottu. Hukassa tunnen mäkin olevani itseni kanssa. Nyt muutoksia tähän touhuun ja äkkiä!
PoistaToivon kovasti voimia sinulle! Tiedän miten raskaalta arki ja elämä voi tuntua, kun mitään ei tapahdu. Minua on auttanut se, että ollessani heikoimmillani ja kadottaessani miltei elämänhalun hain apua ja sen myötä elämä on alkanut taas tuntua hyvältä kaiken tämän odotuksen ja epäonnistumisten keskellä. Tai no, ainakin siedettävältä! ;) Toivottavasti löydät paljon iloa ja voimia kaiken keskelle, mutta varmasti yhtä tärkeää on sallia itselleen kaikki epätoivon ja surun tunteet. Voimia!
VastaaPoistaAvun hakeminen on käynyt mielessä, monesti. Ehkä käyn juttelemassa klinikan psykologille joku päivä. Taakka harteilla on painanut liian pitkään liian paljon. Kiva jos sinä olet saanut olosi paremmaksi. :) Kiitos kommentista ja kaikkea hyvää myös sinulle. <3
PoistaKunpa kaikki tämä epävarmuus, pelko ja odottaminen loppuisi kohdallanne pian. Toivon sitä todella. Siihen asti; älyttömän paljon voimia ja rohkeutta Helmi. <3 Sekä tietysti halauksia!
VastaaPoistaSaisi se jo loppua. Harmillista on, kun ei tiedä kauanko täytyy vielä jaksaa. Saatika, että päättykö kaikki niin kuten toivomme. Sinulle kanssa lähetän lämpöisiä halauksia, Nuppu ihana. <3
PoistaEnsin sitä pelkää, ettei koskaan saa kokea äitiyttä. Sitten sitä pohtii, että mitä jos se menee kesken. Sitten sitä pohtii, että meneekö se nyt kesken, koska kokoajan pelkään ja jännitän. Ja kun on selkeästi oireettomia ja vastapainoksi hyvin etovia päiviä.
VastaaPoistaKaikkea tätä toivon myös sinulle! Se päivä kun hypistelet pikkiriikkisiä sukkia ja kuolakaulureita <3 Kaikella onnellisuudella sitä on pahoinvoiva, kun on hyvä syy. Voittaa minkä tahansa muun syyn! Mutta se samanaikainen pelko ja ahdistus, kun on vasta niin varhaiset viikot..
Joo, niinpä. Tiedän jo, että jos joskus vielä positiivisen testin teen, tulen olemaan paniikissa. Mutta sitä en ehdi etukäteen miettiä, kun tässä tämän hetkisessä tilanteessa on jo tarpeeksi.
PoistaToivon kovasti, että teillä kaikki menee hyvin. Toivottavasti pystyt huolen lisäksi kuitenkin myös nauttia. <3
Onnea ei tulisi elää muiden kautta, ei varsinkaan vauvan/lapsen kautta! Jokaisen on löydettävä onni omasta itsestään. Vauva/lapsi ei ole mikään väline, esine tai hankinta, jolla parannetaan omaa elämää ja oloa ja haavoja, vähän samaan sortuu moni vanhemi, kun alkaa elämään omia unelmiaan lapsen kautta.
VastaaPoistaMä mitään haavoja sillä paranna. Väitätkö ihan tosissasi, että se, ettei saisi koskaan kokea äitiyttä, ei ole hyvä syy olla vähän onneton? Äitiys on kuitenkin aika iso juttu, sitä ei varmaan kukaan voi kieltää.
Poista