PASin odottelua, kuulumisia ja tunteita

Eilen oli jo 3. PAS-ultra. Nyt tilanne näytti sen verran hyvältä, että lääkäri ennusti minun ovuloivan tämän viikon aikana. Kehotti aloittamaan ovulaatiotestailun tänään (äsken oli vielä nega). Sitten, kun positiivisen tuloksen saan, soitan klinikalle ja siitä 5-7 päivän päähän sovitaan aika alkionsiirrolle. Eli vaikka ovulaatio tapahtuisi viikonlopun aikana, ehdin hyvin varata ajan vielä maanantaina. Samalla, kun soitan ovulaatioplussasta, saan ohjeet Lugesteronin aloittamiseen. Ne aloitetaan siis jo ennen alkionsiirtoa. Kuten tuoresiirronkin jälkeen, tälläkin kertaa pistetään yksi Gonapeptyl (auts).

Sellaiset suunnitelmat. Kunhan vaan sulatus onnistuu, niin ensi viikolla on todennäköisesti alkio mukana matkassa. Ihana ajatella niin.

Mieltäni askarrutti tämä kummallinen kiertoni alkionsiirron kannalta. Vuoto kesti pitkään ja ovulaatio tulee myöhään. Kysyin lääkäriltä asiasta ja hän tokaisi siihen, että ei mitään haittaa. Jos lääkärini sanoo näin (kuten yleensä tekee eli vastaa lyhyesti ja varmasti), minun ei ole syytä esittää lisäkysymyksiä. Luotan ihan täysillä lääkäriini ja hänen ammattitaitoonsa. Eipä ole sitäkään asiaa tarvinnut huolehtia enää tuon lääkärikäynnin jälkeen.

Olen miettinyt joulua. Joulu ilman lasta, joulu ilman raskautta. Se on rankkaa. Ehdin lyhyenä raskausaikananikin iloita siitä, että saamme olla tulevan joulun kotona vastasyntyneemme kanssa. Meidän pieneen perheen kanssa. Eihän se niin mennyt, ei lähellekään.

Olen miettinyt myös kateutta, taas. Ärsyttää olla kateellinen. Jotenkin haluaisin käsitellä tuota tunnetta, niin että se hälvenisi. Mutta en tiedä miten. Siellä se on, olemassa. Ehkä se pitäisi vain hyväksyä, antaa sen vain olla. Eikä antaa sille liikaa huomiota. Huoh. Anteeksi, kun olen kateellinen.

Sitten olen vielä miettinyt akupunktiota. Että jos kokeilisi sitä uudelleen näin alkionsiirron kanssa samaan aikaan. Mutta arvatkaa, en minä enää pysty. En halua, että vatsaani laitetaan enää neuloja, ellei ole pakko. Tuo IVF-hoito teki sen, että olen entistä arempi neuloja kohtaan. Varsinkin vatsaan laitettavia. Se tuleva Gonapeptyl-piikki pelottaa jo valmiiksi. Olen miettinyt, että miten MINÄ selvisin niistä lukuisista pistoksista. Ja miten ihmeessä selviän, jos joudun samaan tilanteeseen uudelleen. Mutta jostain sitä sisua aina löytyy, sen olen huomannut. Tämän asian suhteen sitä löytyy aina.

Hyvien asioiden lista tänään:

- miehen antama halaus tänään ennen töihin lähtöä

- pitkästä aikaa kropan toiminnan seuraaminen luomuna

- alkionsiirto lähestyy <3

- tykkään meidän lääkäristä

- kolmepäiväinen viikonloppu tulossa, hurraa!

- puhtaat, raikkaat lakanat sängyssä ja makoisat yöunet

- lenkkitreffit ystävän kanssa

- äh, en osaa ajatella muuta kuin alkionsiirtoa, se tekee mut niiiin onnelliseksi ja ansaitsisi ainakin miljoona kohtaa tästä listasta

Hyvää loppuviikkoa ja viikonloppua!