Joka viikko on ollut paljon mukavaa ohjelmaa. Kavereita olen treffannut, leiponut lisää ja lisää ja laittanut kotia. Kodissa ei kyllä enää mitään laitettavaa oikein ole. Pakastinkin on aivan täynnä ja sinne olisi hyvä mahtua vielä jotain oikeaakin ruokaa helpottamaan synnäriltä palaavien arkea. Kuvia teetin läjän, nyt pitäisi vaan vielä löytää kiva valokuva-albumi, johon pääsisi ne liimaamaan.
Huomenna, kun laskettuun päivään on kaksi viikkoa, saan TENS-laitteen itselleni. Laite menee testiin heti, kun tulee kipeämpiä supistuksia tai menkkamaisia kipuja tai ihan mitä vaan. Päivittäinhän noita tulee, vaikkakin nyt tuntuvat vähän rauhoittuneet. En oikein uskalla olla niin optimistinen, että ajattelisin vauvan syntyvän jo ennen laskettua päivää.
Olen miettinyt, miten käy blogin sitten, kun vauva on täällä. Voipi olla, että hiljenee aika lailla tai sitten kerron kuulumisia entiseen tapaan. Eipä sitä osaa yhtään sanoa, millaista elämä on sitten. Mitä ehtii tekemään ja mitä ei. Vauva-arki onkin asia, jonka suhteen kuulee paljon "pelottelua" ja viisasteleviakin neuvoja. Nämä ovat kuitenkin niin yksilöllisiä juttuja, ja vauvoja ja äitejä ja isiä on niin paljon erilaisia. Itse otan avoimin mielin vastaan uuden arjen, enkä epäile ollenkaan etteikö siitä(kin) miehen kanssa yhdessä selvittäisi.
Tässä sitä vain ootellaan, onnellisina. Uskomatonta ja ihanaa, että pian näkee millainen ihana tyyppi tuolla mahassa on elellyt viimeiset kuukaudet. Meidän oma vauva. <3
Itsekin olen miettinyt blogin kohtaloa, koska kyseessä on selkeästi "odotusblogi". Mutta ajatellut, että katsotaan sitä sitten :)
VastaaPoistaOnko vauva jo laskeutunut lähtöasemiin?
Niinpä, sen näkee sitten. :) Itsellä blogi juortaa jo vähän turhankin kaukaa juurensa, ihan yrityksen alkuajoista.
PoistaKyllähän tuo vauva on jo pitkään ollut lähtöasemissa. Viime viikolla lääkäri totesi pään olevan tosi alhaalla ja kiinnittyneenä. Kivuliaammat supparit on kyllä hellittäneet/kadonneet. Saa nähä, saa nähä. :)