Neuvolalääkärikuulumisia, rv 37+2

Käväistiin tänään lääkärin tarkistettavina. Minä ja vauva voidaan hyvin. Vauvalla alkaa olla ahdasta ja siellä se ultran aikana oli lähes polvet suussa, hih. Pää on tosi alhaalla, edelleen, ja kiinnittyneenä myös. Ei siis pelkoa, että vaihtaisi enää asentoa. Kohdunkaulaa oli enää 1 cm jäljellä eli muutosta tapahtunut sitten Kättäri-keikan (silloin 2 cm). Kohdunsuukin vähän pehmentynyt, mutta kiinni kuitenkin.

Mitään kokoarviota ei lääkäri vauvasta tehnyt, enkä sitä tajunnut itsekään kysyä. Oletan, että kaikki sen suhteen hyvin, eikä vauvan koko ole enää huolestuttanutkaan. Tuntuukin niin voimakkaalta jo mahassani. Sf-mittakin oli noussut viime mittauksesta sentillä. Omasta koosta sen verran, että mun painonnousu oli nyt maltilliset 420 g/viikko. Viimeksi määrä oli yli kilon, että ihan tyytyväinen olin tähän. ;) Pissa oli puhdas, verenpaine ok. Kaikki siis hyvin. Lääkäri toivotti hyvää synnytystä!

Viimeksi kirjoitin menkkamaisista kivuista, jotka välillä ovat aika ilkeänkin tuntuisia. Niitä tulee edelleen päivittäin. Lääkärin mukaan ne taitavat olla supistuksia. Mulla saattaa olla sellaista jatkuvampaa lievää "menkkakipua" ja sitten muutama tuollainen kipeämpi, joka menee sitten ohi. Nämä kipeämmät sitten ehkä ovat jonkinlaisia supistuksia. Paine on välillä kova alavatsalla, mikä ei liene ihme, kun joku on päänsä sinne alas ruuvannut. Vauvan pää on ollut jo niin pitkään lantiossani (missä lienee ahdasta?), että mietin millainen suippopää siitä oikein on muovautunut. :)

Olo alkaa olla aika kömpelö. Ihan mukavaa on saada kohta kroppansa takaisin ihan itselleen. Nyt joutuu himmailla ja varoa kaikissa liikkeissään, ettei satuttaisi itseään tai vauvaa. Kaipaan kunnon hikitreeniä, mutta sellaista on vaikea keksiä kotioloissa, kun kaikki hyppimiset ja juoksemiset on poissuljettu. Mies keksi jumppapallotreenin. Nyt olenkin joka ilta pomppinut hetken pallon päällä, samalla pienet käsipainot käsissä nyrkkeillen. Tekee hyvää saada hiki pintaan edes hetkeksi, lähtee nesteetkin liikkeelle.

Tunnelma on edelleen rauhallisen odottavainen. Voin kyllä kuvitella, että viimeiset viikot, etenkin jos lasketun ajan yli mennään selkeästi, tuntuvat jo tosi pitkiltä.

Miehellä alkaa pian loma. Ihan mukavaa sekin jos ehdimme lomailla hetken kahden ennen vauvan tuloa. Samoin se, jos vauva syntyy heti, kun miehen loma alkaa ja saamme lomailla ja opetella uutta arkea mahdollisimman pitkään kolmistaan.

Onnellisia aikoja.