Loppuviikon tapahtumat

Kävin sitten perjantaina avoimessa neuvolassa. Mittailin siinä ensin itsekseni verenpaineita ja vähän koholla olivat taas. En tiedä olenko nyt kehittänyt tuosta mittaustilanteesta itselleni stressaavan ja johtuuko paineiden nousu vain siitä. Voi olla, että kun ne silloin kerran olivat koholla, olen alkanut jännittää niiden olevan taas ja kierre onkin näin valmis. Parasta olisi jos olisi oma mittari kotona.

Avoimeen neuvolaan ei ollut yhtään jonoa, joten piipahdin siellä huolineni. Terkkarin mittaamana paineet olivat vielä korkeammat, mikä nyt ei ollut yllätys. Pääsärkyäkin mulla oli ollut (ja on edelleen), joten siinä vähän raskausmyrkytystä pelkäsin. Ajoittainen huonovointisuuskin voisi olla siitä johtuvaa. Kun terkkari (eri kuin omani) mittasi vielä sf-mitan ja sai pienemmän lukeman kuin kollegansa alkuviikosta, oli hän sitä mieltä, että laittaa lähetteen synnärille. Sain vielä päivystyslähetteen, joten lähdin Kättärille saman tien. Mies pääsi töiltään onneksi mukaan.

Kätilöopistolla oli jännää. Makasin siellä ensin katsellen vauvan sydänkäyrää. Oli hyvällä tavalla jännää: täällä sitä ollaan kohta ihan tositoimissa! Tunsin myös olevani turvassa ja meitä hoitanut kätilö oli tosi mukava. Verenpaineet mitattiin levon jälkeen uudestaan ja ne olivat ihan normaalit. Myöskään proteiinia ei edelleenkään ollut pissassa. Kuitenkin vauvaa oli hyvä tsekata, että voi ja kasvaa hyvin. Jäimme sitten odottelemaan, että pääsemme lääkärille. Siinä vierähtikin useampi tunti. Kävimme mm. sairaalan kanttiinissa. Oli koko ajan hassu olo hengailla synnärillä. Katselin ikkunasta ihmisiä. Koko ajan sisään lappasi raskaana olevia naisia. Yritin miettiä, ketkä ovat oikeasti synnyttämään tulossa.

Lääkäri kumosi epäilyt raskausmyrkytyksestä. Kuulemma sitä ei oikein voi olla jos pissa on puhdas. Paine päässäni selittynee nuhalla. Lääkärin teki ensin sisätutkimuksen: kohdunkaula 2 cm ja kohdunsuu ihan vähän pehmentynyt. Vauvan pää todella alhaalla. Käsikopelolla lääkärin mukaan vauva vaikutti ihan normaalikokoiselta. Vatsa on pienehkö, kun se on pelkkää vauvaa (josta osa on lantioni sisällä). Ultralla päästä olikin vaikea ottaa mittoja, kun se oli niin tiivisti luiden sisällä. Vauva koko vaikutti mittojen perusteella keskivertoa pienemmältä ja koko oli lähellä alakäyrää. Vauva näytti voivan mainiosti: liikuskeli kovasti, lapsivettä oli normaali määrä ja napavirtaukset olivat hyvät.

Ei siis syytä huoleen. Itse aion varata ensi viikolle yhden ylimääräisen neuvolan, että sf-mitan kasvua voitaisiin seurata. Jos ei ole kasvanut vieläkään, pääsemme varmaankin uuteen ultraan. Haluan, että vauvan kasvua ja vointia pidetään loppuaika silmällä.

Näillä näkymin meille olisi tulossa aika pieni vauva. Joskaan noihin painoarvioihin ei ole täysin luottaminen: asiasta löytyy monia esimerkkejä lähipiiristä. Tärkeintä on, että vauva kuitenkin kasvaa ja voi hyvin. Ja voihan hän ottaa vielä tässä lopussa huiman kasvuspurtin. Meidän pieni sintti <3.

Itse olen voinut ihan hyvin, joskin ollut vähän väsynyt ja pääkipuinen. Päänsärkyyn tuntuu auttavan nenäkannulla huuhtelu, joten se lienee vain yksi flunssaoire. Välillä ei tunnu yhtään siltä, että mulla olisi vauvan pää haaroissa. Välillä taas voin tuntea, miten pää puskee alapäässäni. Mitään turvotuksia ei ainakaan omaan silmääni vielä ole (kai ne nyt huomaa jos sellaisia on?). Vauva liikkuu hyvin. Huomenna tulee 35 raskausviikkoa täyteen, lähellä synnytystä ollaan jo! Nyt otan luurin käteen ja varailen sen ylimääräisen neuvola-ajan. Verenpaineita kohtaan jäi vähän outo olo ja tekee mieli seurata niitäkin. Varmasti käyn nyt loppuajan neuvolassa tekemässä kaikenlaisia kokeita ihan itsekseni. ;) Hyvä, että aikoinaan edes sain tuon viime viikkoisen ylimääräisen ajan, muuten olisi sf-mitan kasvun pysähtyminen mennyt ihan ohi. On se kyllä omituista, että juurikin täältä raskauden loppupäästä karsitaan noita aikoja...

Kesäistä viikkoa ja hyvin vointeja!