Tämä raskaus verrattuna edelliseen

edellisessä raskaudessa:

- odotin poikaa

- ajattelin vauvaa _koko ajan_

- mieskin ajatteli vauvaa paljon: kävi jokaisessa neuvolassa kanssani, silitteli ja kuunteli mahaa päivittäin, luettiin yhdessä aina mitä uudella raskausviikolla tapahtuu

- lepäsin aina silloin, kun tahdoin, koska suurimman osan raskausajasta olin kotona

- mulla oli verenvuotoa ja kovin kipuja

- pelkäsin jatkuvasti menettäväni vauvan

- käytin pelkästään luomukosmetiikkaa

- en pystynyt poistumaan kotoa ilman tukivyötä raskauden keskivaiheilta lähtien

- en tiennyt mitä synnytyskipu on, "varmaankin jotain kamalaa"

- yläselkä oli koko raskausajan pikku näppylöillä

- käytiin useissa ultrissa lapsettomuusklinikalla

- selkä oli hirveässä kunnossa, osteopaatti onneksi auttoi

- sairastin koko raskauden ekan puoliskan kaikenlaisia flunssia

- en tiennyt mitä odottaa vauva-arjelta, en tiennyt mitä väsymys on

tässä raskaudessa:

- odotan tyttöä

- olen ehtinyt ajattelemaan vauvaa harmittavan vähän :(

- mies on ehtinyt ajatella vauvaa vielä vähemmän (joulunajan aiomme tarkoituksella rauhoittaa ja keskittyä tulevaan vauvaan)

- lepoa ei saa silloin kun tahtoo, koska pieni ihana mies. :)

- olen käyttänyt luomurasvojen lisäksi myös Erisanin vartalovoidetta! ;)

- ei ole ollut kipuja juurikaan, eikä verenvuotoja

- en ole pelännyt niin paljon vauvan puolesta, tai ehtinyt pelätä

- tukivyö on jossain hukassa, eikä ole oikeastaan ollut tarvetta sitä alkaa etsimäänkään

- tiedän, että synnytyskipu on kamalaa. tiedän, mitä toivoa synnytykseltä, olen menossa pelkopolille keskustelemaan siitä

- alkuraskaudessa keskiselkääni puhkesi kamala, kipeä akne. Se lähti raskauden puolivälin tienoilla yks kaks pois

- ei olla käyty julkisen puolen ultrien lisäksi kuin varhaisultrassa yksityisellä

- selän kanssa ei ole ollut ongelmia

- olen ollut kutakuinkin terveenä

- olen voinut paljon paremmin kuin viime raskausaikana

- pelkään vauva-ajan väsymystä jo etukäteen

- tiedän mihin vauvantarvikkeisiin tahdon panostaa: ainakin kantoliinaan ja toimivaan hoitopöytään

samaa on:

- mahan ulkonäkö: siro, eikä levene sivuille, selvä "poikamaha" siis

- ei raskausarpia

- samanlainen kuvotus alkuraskaudessa, loppui ekan kolmanneksen jälkeen

- zen-olo viimeistään raskauden puolivälistä lähtien

Tällaisia nyt äkkiseltään tulee mieleen. Nyt on menossa jo rv 33, hurjaa! En ole yhtään valmistautunut... mihinkään. Kohta pitäisi synnyttääkin. Onneksi mulla on se aika pelkopolille. Kaikki kuitenkin hyvin, vointi hyvä, fiilis hyvä. Kiire vähän ärsyttää. Kiire johtuu nyt meidän uuden kodin rakennusjutuista ja miehen työreissuista. Joulua ja rauhoittumista odotellessa. :)