Olen antanut itseni olla täysillä onnellinen. Heittäytynyt onnen tunteeseen, suorastaan piehtaroinut siinä, heh. Kyllähän se tuntuu hyvältä. Heittäytyä ja luottaa.
Tuossa yksi päivä eksyin Lindexin vauvanvaateosastolle. Hiplailin siinä kaikkea ihanaa ja pitelin käsissäni jo pikkuista myssyä ja unihaalaria. Sitten huomasin pienen alerekin, jossa kaikki oli -70 %. Tyhjensin melkeinpä koko rekin edullisista vaatekappaleista. Hyviä löytöjä ja sattuivat olemaan ulkonäöltäänkin mieluisia.
Vaatteita on minusta ollut helppo ostaa, vaikka vauvan sukupuoli ei olekaan tiedossa. Minusta kaikki värit kuuluvat kaikille, ei ole erikseen tyttöjen ja poikien värejä. Tykkään eniten kirkkaista väreistä ja selkeistä kuoseista, yhdistettynä johonkin hillittyyn. Olen raivannut kauniin, vanhan liinavaatekaapin tyhjäksi vauvan vaatteita ja muita tarvikkeita varten. Yhdellä hyllyllä on jo läjä pieniä vaatteita. <3
Ulkomuotoni on muuttunut muhkeammaksi. Tykkään siitä! Olen aina ollut hoikka ja pienirintainen. Nyt minulla on muhkea vatsa ja ehkä kuppikokoa aikaisempaa suuremmat rinnat. Tunnen oloni jotenkin naisellisemmaksi, eivätkä uudet muodot ahdista ainakaan vielä lainkaan. Uusia rintsikoita pitäisi kai käydä ostamassa. Huomaan nyt, että olen aikaisemmin käyttänyt kokoani isompia ja nyt vasta kupit täyttyvät kunnolla (vähän liiankin hyvin).
Rakenneultraan on enää parisen viikkoa. Ei maltettaisi odottaa, että nähdään meidän rakas vauva taas. Olen tuntenut hentoja liikkeitä tässä jo jonkin aikaa, mutta ne eivät ole sellaisia, että voisi mennä takuuseen niiden olevan niitä. Tänään kyllä tuntui sellainen hento mutta selkeä, rytmikäs naputus vasemmalla alavatsassa jonkin aikaa. Siinä itsekseni hymyilin ja ajattelin, että ehkä se on meidän vauva. Odotan vielä sellaisia voimakkaampia liikkeitä, joista ei voi erehtyä.
On tämä edelleen niin uskomatonta ja ihmeellistä ja ihanaa.
Onnellista ja toiveikasta uutta viikkoa!
Voi vauva ja voi Helmi ♥ Ihania juttuja ;) Itse tein inventaariota vauvanvaatteista joita on kertynyt ja karsin pois muutamat häiritsevän poikamaiset vaatteet. Muuten kyllä käyttäisin, mutta tummansiniset ja -vihreät potkuhousut ja mustat bodyt ei jotenkin mielikuvissani istu tytöllemme..
VastaaPoista<3 Itse ootte ihania!
VastaaPoistaItse just sieltä Lindexiltä ostin mm. kahdet mustat legginsit. Minusta menevät kivasti jonkun värikkään yläosan kanssa, oli vauva sitten tyttö tai poika. :)
Helmiiii! <3 Ihanaa, että sinulla on nyt tuollainen olo. :)
VastaaPoistaNiin monia samoja tunteita ja kokemuksia. Minä ostin ihka ensimmäiset vauvanvaatteet juuri Lindexiltä. Siellä on aivan ihania juttuja. Kuten ollaan joskus puhuttu, en minäkään osaa ajatella, että värit olisivat "sukupuolittuneita". Ihan pienille vauvoille sopivat mielestäni parhaiten hyvin vaaleat, herkät värit (valkoinen, harmaa beige jne.). Vähän isommilla tykkään myös kirkkaista ja tummistakin väreistä ja esim. retrokuoseista. Olen itse niin vanha, että vauva- ja lapsuuskuvani ovat 70–80-luvun taitteesta ja minulla on niissä yllä lähinnä tummansinistä, tummanruskeaa ja tummanvihreää. ;) Joskus teini-ikäisenä vanhat valokuvat oudoksuttivat, mutta nyt olen huomannut tykkääväni itsekin aika samanlaisista väreistä.
Minäkin olen ollut aina pitkä, hoikka ja suht pienirintainen, mutta viime viikolla jouduin ostamaan kuppikokoa isompia rintsikoita. Tuntui vähän hullulta sovittaa ensimmäistä kertaa C-kuppia, kun vanhatkin rintsikat menevät vielä päälle, mutta kyllä nuo isommat vaan tukevat paljon paremmin.
Kyllä ne varmaan ovat pikkuisen liikkeitä, mitä tunnet. Onnellista viikon jatkoa!
Täällä ollaan, heti vastaamassa. :D
PoistaLindexillä on kyllä ihania juttuja. Ja ne ekopuuvillavaatteet on niin pehmeitä! Onhan sellainen uunituore vauvan pötkylä aika ihanimmillaan vaikka kokovalkoisessa. :) Eli saan kyllä hyvin kiinni tuosta ajatuksesta, että herkät värit sopivat ihan vastasyntyneelle. Muuten tykkään niistä kirkkaammista, en niinkään mistään hailakoista vaaleansinisistä tai -punaisista. Mutta kirkkaampia värejäkin yhdistän mielelläni juuri vaikka harmaaseen tai valkoiseen.
Mulla taitaa olla sama ostosreissu edessä. Kyllähän nuo vanhat menevät päälle ihan hyvin, mutta mieskin huomautti, että pitäisiköhän ostaa jo isommat. :D Sen verraan tursuaa yli. Hauskahan näitä kropan muutoksia on ihmetellä.
Kyllä ne varmaankin niitä ovat. Eivätköhän pian jo tunnu voimakkaampina. :) Kiitos samoin sinulle!
Ihanaa onnellisuutta! Potkut voimistuivat minulla ensimmäisestä tuntemuksesta viikon aikana ihan selviksi, ja nyt mieskin erottaa niitä jo hyvin. Siitä tulee myös uusi turvallisuuden tunne, jos vaikka vähän vatsaa kivistää, ja samalla tuntee potkuja, niin tietää että kaikki on kuitenkin hyvin <3
VastaaPoistaIhanaa, ihanaa!
PoistaEhkäpä mekin kohta saadaan miehen kanssa molemmat nauttia pienen potkuista. <3 Ja varmasti lisää turvallisuuden tunnetta. Ei tarvitse heti lähteä avoimeen neuvolaan sydänääniä kuuntelemaan, kun vähän kivistää. ;)