Loppuviikosta luin yhtä lapsettomuusblogia, jossa tilanne biologisen lapsen saamisen suhteen on lohduton. Vaikka en tiedä mitään siitä, millaista on haudata unelmansa kokonaan, pystyn silti edelleen eläytymään hyvin lapsettomuuden aiheuttamaan tuskan tunteeseen. Hetken tuntui, että tämä raskauteni on ollut vain unta: niin voimakkaasti palasin näihin fiiliksiiin. Olin yksin kotona ja kesti kyllä aikansa, että ymmärsin olevani turvassa.
Sama toistui lauantaina. Mies oli lenkillä, minä surffailin netissä ja törmäsin lapsettomuudesta kertoviin sarjiksiin (mahtava blogi muuten!). En saanut kamalaa oloani käännytettyä ja miehen tultua kotiin paruin hänen sylissään. Mies rauhoitteli ja sanoi, ettei meillä ole enää hätää. Itkin aikani ja rauhoituin lopulta.
Niin, ei kai meillä ole enää hätää. Mutta monella muulla on. Toivon niin paljon, että kaikesta huolimatta he löytäisivät polkunsa ja voisivat elää onnellisina. Siinä kaikki.
Se siitä aiheesta. En uskalla juuri nyt ajatella sitä enempää, ettei tilanne riistäydy taas käsistä.
Viikonloppu meni muuten hyvin. Kokkailimme miehen kanssa hirveen hyvää ruokaa. Kävimme kaupungilla pyörimässä ja sain houkuteltua miehen muutamaan lastenvaateliikkeeseen. Mukaan tarttui alesta pieni body, alle 3 euroa (myös miehen mielestä kohtuuhintainen). Myös viikoittaisella yhteisellä salireissulla kävimme.
Olen nyt käynyt kahdesti viikossa kuntosalilla, pitemmällä kävelylenkillä noin kahdesti ja tällä viikolla alkaakin innolla odotettu mammapilates. Lähiaikoina suunnitelmissa olisi käydä vielä testaamassa lähiuimahalli. Vielä pitäisi joku kaveri houkutella mukaan uimaan. Liikunta tuntuu nyt hyvältä ja nautin siitä kovasti. Otetaan siis kaikki siitä irti. Ainoa, mikä reistailee, on häntäluuni. Luin jostain, että liitoskivut voivat tuntua myös häntäluun seudulla. Miten mulla jo nyt on sellaisia? Ei kyllä tiedä mistä muustakaan tämä kipu johtuisi kuin raskaudesta. Häntäluuhun sattuu esim. noustessa sängystä tai sohvalta, joskus kävellessä ja yleensä aina kurkotellessa alas. Katsotaan miten tilanne kehittyy.
Ajattelen raskauttani koko ajan. Välillä ajatukset ovat sen sorttisia, että olenko minä muka raskaana? Ei sitä oikein vieläkään meinaa uskoa. Pitää katsella nt-ultran kuvia. Kyllä, tuo pieni kuvassa oleva vauva asuu kohdussani. Aina tuntuu yhtä riemukkaalta, kun sen tajuaa. Uudelleen ja uudelleen.
Kaikkea hyvää uuteen viikkoon!
<3
VastaaPoistaUskon, että lapsettomuuskokemuksesta on vaikea päästä eroon. Se kulkee mukana ja identiteetti on varmaan vielä vahvasti siellä lapsettomuuden puolella. Se voi vielä muuttua, mutta kokemus tuskin koskaan unohtuu.
Niitä asioita on varmaan hyvä käsitellä, mutta toivon, että löytäisit iloja myös odotusblogeista. Ihan sinun itsesi kannalta. Toki toivon sydämestäni, että jaksat meidän muidenkin matkaa vielä lukea.
Kun lapsettomuudesta kärsinyt tulee raskaaksi, määrittelee lapsettomuuskokemus sitä raskautta varmaan aika vahvasti. Sitä vaan tässä tulee miettineeksi, kuinka onnellinen asia voi myös tuntua välillä raskaalta noiden aiempien kokemusten vuoksi. Onko sitä raskaana kateellinen niille, jotka saavat katsella sitä maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi?
Kaikkea hyvää sinullekin uuteen viikkoon :)
<3
PoistaKyllä se kokemus varmaankin jää osaksi omaa identiteettiä. Pelottavan hyvin tuohon tunteeseen pystyy vieläkin eläytymään (en taida ihan heti kokeilla uudestaan!). Varmaankin nyt on menossa joku sellainen vaihe, että näitä tunteita käsittelee enemmän. Siksi ehkä olen lukenut paljon myös minulle uusia lapsettomuusblogeja viime aikona.
Vastapainoksi etsin kuitenkin jatkuvasti kivoja odotusblogeja ja luen niitä mielelläni. Koska oma tarinani vaikuttaa päättyvän hyvin, osaan löytää lapsettomuuden jättämistä jäljistä myös positiivisia puolia. Arvostan jokaista hetkeä raskaana olevana koko sydämestäni. Uskon, että jäljet vaikuttavat positiivisella tavalla myös siihen millainen äiti minusta tulee. En siis oikeastaan kadehdi ketään vaan olen ylpeä siitä millainen olen. :)
Saako kysyä, minkä tahon järjestämään mammapilatekseen olet menossa? Minuakin kiinnostaisi joku äitiysjumppa tai vastaava, mutta en ole saanut aikaiseksi ottaa niistä selvää. Mulla ei ole mitään kuntosalijäsenyyttä enkä aio sellaista nyt hankkiakaan, ja toivon että uusi harrastus ei maksaisi ihan suolaisesti.
VastaaPoistaMinunkin on välillä vieläkin vaikea uskoa, että olen todella raskaana ja että alle puolen vuoden päästä vauva on jo maailmassa. Liikkeiden tunteminen ja mahan kasvu tekevät siitä kyllä konkreettisempaa. Samalla tavalla olen joka päivä kiitollinen tästä onnesta. En kyllä tiedä, kenelle tai mille olisin kiitollinen, kun minulla on uskonnoton maailmankatsomus, mutta kuitenkin! ;)
Mäkin odotan jo kovasti liikkeiden tuntemista, se tekisi taas kaikesta konkreettisempaa. Onneksi maha on sentään vähän kasvanut, niin tiedän jotain tapahtuvan! Tuntuu pitkältä ajalta odottaa rakenneultraa. Onneksi tässä välissä on neuvola ja sydänäänten kuuntelu. :) Heh, samaa olen miettinyt minäkin, että olen hurjan kiitollinen, mutta en tiedä kenelle.
PoistaPilataksen järjestämä taho on Kirppanat. :)
Kiitos vinkistä! Googletin Kirppanoiden sivut, ja näytti kivalta. :)
Poista:) Eipä kestä! Löysitkö jotain itseäsi kiinnostavaa jumppaa? Kerron myöhemmin täällä sitten omista pilateskokemuksistani. :)
PoistaMinua kiinnostaisi eniten ihan perusjumppa, tuolla se on ilmeisesti nimellä FysioMama-jumppa. Katsotaan nyt, saanko aikaiseksi mennä. ;) Kerro ihmeessä, mitä tykkäät pilateksesta!
PoistaHei kohtu saattaa kasvaa taaksepäin tai olla kallellaan. Mulla se on kallellaan oikealle, joka tuntuu iskias tyylisenä kipuna vaan oikealla puolella, säteillen jalkaan.
VastaaPoistaMinulla kipu ei säteile mihinkään. Tuntuu vain häntäluussa pistävänä. Eilen kipu paheni johtuen ehkä pitkästä istumisesta koneella, ja jokaisella askeleella tuntui kipeä pistos. Nyt tuntuu taas vähän paremmalta. Saa nähdä miten tilanne kehittyy ja millainen raihnainen raskaana oleva nainen musta vielä tulee tätä menoa! :)
PoistaAiniin, veli vaimonsa kanssa kävi toivottomilta tuntuvissa hoidoissa 6 vuotta ennen raskautumista. Eivät koe sen varjostavan elämää enää, kun lapset on 4 &2v :)
VastaaPoistaHyvä jos heistä tuntuu, ettei asia enää kummittele mielessä. :)
PoistaMinäkään en meinaa vieläkään uskoa tätä koko raskautta saati vauvan tuloa. Nyt siis rv 20+1. Ihmeelliseltä tuntuu ajatus äitiyslomasta tai siitä että kesällä meillä on täällä kotona pikkuinen vauva. Että ihan oikeasti se tapahtuu mulle/meille nyt. Uskomatonta ja onnekasta. Ja jaksan myös yhä ihmetellä, että ne tönäisyt ja muljahdukset mahassa on ihan oikean vauvan liikkeitä! Hih.
VastaaPoistaIhmeellistähän tämä on, mutta TOTTA! Eiköhän se viimeistään sitten tajua, kun vauva syntyy. <3 Ihanaa, kun saat tuntea vauvan liikkeitä. Minäkin jo siitä haaveilen kovasti. Ihania päiviä sulle. :)
PoistaJokunen päivä sitten pohdin juurikin tuota häviääkö lapsettomuuden tunne vaikka joskus raskautuisin...pystyykö tätä tuskaista tietä ikinä kunnolla jättämään taakse? Toivottavasti pystyy...toivottavasti jokainen meistä joskus pääsee siihen tilaan,että on oikeasti mahdollisuus unohtaa...
VastaaPoistaItse ajattelisin, ettei se koskaan kokonaan häviä pois. Pahin tuska tietysti helpottaa, mutta kyllä nuo ajat jäljen jättävät. Toivon Feeniks tosi kovasti, että niin käy sinullekin. Tosi kovasti. <3
Poista