Raskausuutista on ollut tässä aikaa sulatella jo monta kuukautta. Aluksi uutinen oli jopa vähän shokki. Olin mielessäni asennoitunut, että meille voisi tulla vauva aikaisintaan ensi kesänä. Tuijottaessani kahta viivaa raskaustestissä, alkoi valtava ajatuksien sekamelska pyöriä päässä. Ihan eri tavalla kuin silloin, kun sain aikoinaan kuulla hoidon tuloksen olevan positiivinen. Koska nyt tietää jo millaiset on vauva-arjen realiteetit, uusi vauva talossa vähän hirvittää! Tiedän varsin hyvin, miltä tuntuu olla väsynyt, todella väsynyt. Miten jaksan päivät kahden pikkuisen kanssa? Miten jaksan taas heräillä kymmenen kertaa yössä? Ja nyt on vielä tuo toinenkin, meneväksi kasvanut pikkumies mukana menossa. Oikeastaan ensimmäinen kolmannes meni aika ristiriitaisissa fiiliksissä.
Sen jälkeen alkoi helpottaa. Fiilikset kääntyivät päälaelleen ja olin ikään kuin työstänyt asian. Aloin haaveilla taas pienestä tuhisevasta nyytistä, kuten ensimmäiselläkin raskauskerralla. Sukelsin siihen hattarapilveen ja näin kaikki vauvaelämän ihanat puolet.
Nyt fiilikset ovat tasaantuneet siten, että tunnelma on noiden edellämainittujen välimaastosta. Välillä hirvittää, mutta olen kuitenkin varma, että tämä on hyvä juttu, heh. Kyllähän sitä välillä aina havahtuu, että miten meille kävikin näin ihanasti. Ihmeitä tapahtuu.
Asumme tällä hetkellä väliaikaisessa kodissa, joka on pieni. Tulemme asumaan täällä vielä pitkään, myös vauvan synnyttyä, kunnes pääsemme uuteen kotiin. Uuden kodin valmistuminen vie mieheltä hieman aikaa, mikä on sekin sellainen jännä lisä tähän kaikkeen. Neliöitä meillä on 39, mutta eiköhän tänne aina yksi pieni käärö mahdu.
Tällä kerralla halusimme muuten selvittää käärön sukupuolen. Hän on tyttö! <3
Tämäkin uutinen on herätänyt pohdintaa ja ihmettelyä. :) Ihana uutinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti