Syyskuulumisia

Jos kesä ei ollut paras mahdollinen, niin tää syksy on ollut kyllä upea. Hellitellyt meitä kotiätejä ja pikkuisia. Puistossa on mukava seurata lapsen leikkejä, kun aurinko paistaa.

Meidän poika on jo 1 v. ja 3 kk. Kävelee, halaa, auttaa pyykkien ripustamisessa, iloitsee muiden lasten seurasta, syö kaalilaatikkoa, syö tissiä. On ihana.

Olen mielelläni kotiäitinä. Ainakin toistaiseksi tuntuu siltä, että voisin olla kotona siihen saakka, kunnes poika täyttää 3 vuotta. Riippuu tietenkin monestakin jutusta.

Päivät on meillä aika samanlaisia. Herätään, keitetään puurot, lähdetään puistoon tai muskariin, tullaan kotiin lounaalle, mennään päikkäreille, heräillään, syödään välipala ja lähdetään kävelylle ja ehkä poiketaan jossain kahvilassa tai käydään kirjastossa. Ja noissa väleissä leikitään sisällä legoilla, heitellään palloa ja luetaan kirjoja. Joskus lähdetään keskustaan, syödään siellä lounasta ja kiirehditään kotiin nukkumaan. Tai mennään ystävän luo ja nukutaan siellä päikkärit, jos ystävällä sattuu olemaan parveke. Eletään päivät aika lailla pojan ehdoilla. On tärkeää, että ulkoillaan päivittäin ja muutenkin tehdään asioita, joista lapsi nauttii. Parastahan on, kun molemmat nautimme yhteisestä tekemisestä. Illatkin on aika samanlaisia joka päivä. Usein mies käy pojan kanssa ulkona ja minä nautin omasta ajasta.

Välillä poden vauvakuumetta ja toivon kovasti toista vauvaa. Välillä taas tuntuu, että näin on hyvä ja mietin, miten tässä muka jaksaisi kahden pienen kanssa. Tuo ensimmäinenkin on vielä niin pieni ja tarvitseva. Onneksi poika on edelleen sen verran tissin perään, että ei edes tarvitse miettiä mitään hoitoja vielä. Tuossa pari viikkoa sitten mulla kyllä alkoi menkat, jee! Eli luomuraskauden mahdollisuus on aina olemassa, mutta arvatkaa vaan jaksanko sellaiseen uskoa. :) Hoitoihin jos ryhtyisi, pitäisi imetyksen ilmeisesti kokonaan olla ohi. En nyt viitsi väkisin sitä lopettaa, kun pojalle niin tärkeää vielä on. Ihan hyväkin, että on joku syy olla kiirehtimättä uutta lasta "tekemään". Toivon, että poika vieroittaisi itse itsensä rinnasta.

Meidän elämä on siis hyvin tavallista. Tavallista, mutta oikein mukavaa. :)