Hirrrveen vaikea kirjoittaa, kun ei ole aikoihin kirjoitellut.
Meille kuuluu kuitenkin hyvää. Mies oli joulun aikaan lomalla ja itse olen saanut levättyä pimeän syksyn jälkeen. Nyt uudella innolla valoisampaan arkeen, kevättä kohti!
Vauva on kohta jo puolivuotias, apua! Haluaisi olla jo iso poika: ryömiä, kontata, kävellä, juosta, liikkua! Sekös harmittaa, kun liikkeelle ei vielä pääse, lukuunottamatta oman napansa ympäri pyörimistä ja peruuttamista. Vauvalla on kaksi alahammasta, joita on testattu myös äidin rintaan (terävät on!). Pureminen loppui, kun muutaman kerran sanoi napakasti "ei saa purra" ja piilotti rinnan.
Huonot päiväunet aiheuttivat syksyllä mulle harmaita hiuksia. Ennen joulua annoimme uuden mahdollisuuden parvekkeella nukuttamiseen ja se on toiminut nyt tosi hyvin. Vauva nukkuu siellä ekat päikkärinsä (n. 1,5 h), toiset äidin kanssa lenkkeillen ja kolmannet (jonain päivinä jäävät kokonaan pois) iskän kanssa lenkkeillen. On huippua, kun saa aamulla omaa aikaa vauvan nukkuessa partsilla. Vauva tuntuu tykkäävän pakkasesta. Ihmekös tuo, kun kylmässä vietti aikaa jo alkiona. ;)
Vauva on kasvanut ja kasvaa edelleen hyvin rintamaidolla. Pieniä makuannoksia on nyt saanut kiinteitä: soseena porkkanaa, bataattia ja päärynää. Pienin askelin maistelu sujuu paremmin ja paremmin. Imetyksessä iso tuki ja tiedonlähde on ollut Facebookin Imetyksen tuki ry-ryhmä. Siellä koulutetut tukiäidit vastaavat imetykseen liittyviin kysymyksiin. Heillä lienee kaikista uusin tieto kaikkeen imetykseen liittyvässä.
Vauvavuoden ensimmäinen puolikas on sisältänyt paljon uuden opettelua. Täysin vauvan ehdoilla elämistä. Ihan erilaista elämää kuin ennen. Ihanaa elämää, välillä hemmetin raskasta. On uskomatonta olla äiti tuolle suloiselle pojalle. Etenkin joulunaika sai herkistymään ja miettimään, miten kiitollinen olen. Sain tulla äidiksi, saan olla äiti. Mulla on oma lapsi!
Tällainen lyhyt kuulumisten kirjoittelu tähän väliin. Ehkäpä pystyn/jaksan jatkossa kirjoittelemaan useammin. Nyt menen keittämään aamukahvit. Kauniita talvipäiviä!
Onpas kiva kuulla teidän kuulumisia! Kaikkea hyvää teille myös tähän vuoteen!
VastaaPoistaKiitos samoin Pauliina. :) Teidän kuulumisia seuraan edelleen ilolla!
PoistaVa on teillä jo puoli vuotias siellä, ihan hurjaa! :) kiva kun kirjottelit pitkästä aikaa.
VastaaPoistaOn kyllä hurjaa, miten aika rientää, huihai! Multa on mennyt ihan ohi tämä sun uusi blogi, tai en oo muistanut lisätä sitä lukulistaan. Kiitos, kun muistutit ja kaikkea hyvää raskausaikaasi (hui miten pitkälle säkin oot jo ehtinyt). <3
PoistaIhanaa lukea teidän arkijuttuja! Aika menee tosiaan vauhdilla, kohta puolivuotias vauva! Imetyksen tuen fb-ryhmä on kyllä huippu. Minäkin oon sieltä oppinut paljon. Kaikkea hyvää teidän perheelle! ♥
VastaaPoista<3 Niin se menee, en tajua! Toi ryhmä on kyllä huippu! Kiitos ankka, samoin teidän peheelle, kvaak!
PoistaHelmi, mua kiinnostais tuo partsilla nukkumisen uusi mahdollisuus. Meillä on nimittäin parveke, mutta se on ollut poissa käytöstä koko 3,5k vauvan elämän ajan. Kuukauden päästä pitäisi rempan viimein olla valmis ja parvekkeen käytössä. Mutta miten ihmeessä saan beben nukkumaan siellä, kun se ei oikeastaan nukahda kuin tissille? Mietin jo jonkinlaisen 1,5 henkilön eskimopedin perustamista partsille, että voin ensin imettää siellä ja hipsiä sitten tieheni...
VastaaPoistaHei Hilkka. Partsille nukuttaminen on nyt pelastanut mun arjen. Meidän bebe on ollut huono päikkärinukkuja. Nukahtanut kyllä rinnalle, josta oon siirtänyt sohvalle/sänkyyn, mutta usemmiten herännyt siitä jo puolen tunnin päästä (joskus jopa 10 min päästä, mur). Vaunuissa on nukkunut, kunhan ovat liikkeellä. Syksyllä kokeilin pari kertaa partsille, mutta lapsi vaan ölisi siellä, enkä jaksanut enää vaivautua. Nyt joulun alla kokeiltiin uusiks ja se on sujunut tooosi hyvin. Mun avainsana on tarpeeksi väsynyt vauva. Usein laitoin vauvan liian aikaisin päikkäreille, kun se kitisi (varmaankin vaan tylsyyttään, ei väsymystä). Nyt yritän pitää hereillä viimeiseen asti ja vauva nukahtaa yleensä jo pukiessa. Toinen avainsana on mun mielestä tämä talvi ja se, että puetaan isoon pehmeään haalariin ja lasketaan taljan päälle omaan lämpimään pesään. :) Kannattaa kokeilla sitkeästi vaan, tää on nyt niin upeeta, kun vauva nukkuu makoisasti lasin takana ja mä saan hillua täällä omassa rauhassa. :)
PoistaKiitos tästä Helmi! Tää vastaus plus sun seuraava postaus toivat juuri ihanan "parempaa kohti menossa" -olon :) Vaikka ei tää ainakaan toistaiseksi ole ehtinyt vielä olla mitenkään tosi katastrofaalista. Sitä omaa aikaa vaan vähän ikävä.
VastaaPoista