Helmin kuulumiset

Luen blogeja päivittäin. Varmastikin sinun, sinun ja sinun blogiasi! Kommentointia vaikeuttaa se, että jostain syystä kännykällä kirjoittamani viestit katosivat jossain vaiheessa ärsyttävästi aina lähetyshetkellä. Tästä syystä olen luovuttanut kännykällä kommentoinnin suhteen. Koneelle taas en niin usein ehdi/jaksa. Pahoittelen, mutta olen kyllä hengessä mukana, muistakaahan se.

Nukun nykään läpi yöt vauva kainalossani. Jossain vaiheessa vauva nukkui ainakin ekan yöunipätkän omassa sängyssään, mutta se on muuttunut se. ;) Olen itse opetellut syöttämään vauvan samalla kyljellä makoillen, rintoja vuorotellen. Tämä on ollut ratkaiseva juttu omien unieni kannalta, kun yösyötöt menevät melkein huomaamatta. Ei tarvitse siirrellä vauvaa puolelta toiselle. Pieni asia, mutta auttanut suuresti!

Olen välillä väsyneempi, välillä pirteämpi. Vauva nukkui hetki sitten todella huonosti päiväunia sisällä, mikä kiristi hermojani, koska en saanut omaa hetkeä paitsi vaunulenkin muodossa. Nyt tilanne on taas ollut parempi ja vauva nukkuu sisälläkin päiväunia hyvin.

Olen ymmärtänyt sen, että tilanteet vaihtuvat koko ajan. Välillä vauva nukkuu paremmin, välillä huonommin. Välillä sitä, välillä tätä. Mikään ei tunnu olevan pysyvää, joten puhunkin yleensä, että "Tällä hetkellä vauvamme...".

Käyn joka ikinen aamu vaunulenkillä. Joskus lähden myös iltalenkille mukaan miehen kanssa. Varmaankin tästä (ja imettämisestä) johtuen raskauskilot ovat olleet poissa jo pitkään ja taidan olla hoikempi kuin ennen raskautta. Tammikuussa aion aloittaa salitreenin kerran viikossa, että saisi vähän lihasta luiden ympärille. Inhottaa olla tällainen rimpula. Selkäkin on hirveässä kunnossa, kun ei treenaa lihaksia. Aamulenkki on tärkeä: oli miten väsynyt tahansa tai miten hirveä sää tahansa, raitis ilma piristää ja käynnistää päivän.

En mielelläni ole erossa vauvasta. Tulee niin helposti ikävä, minkäs sille mahtaa. Olen käynyt kerran kampaajalla ja kerran hierojalla vauvan syntymän jälkeen. Maidon pumppaaminen ei ole aina niin yksinkertaista, mikä sekin vaikuttaa omaan lähtemiseen. En oikeastaan kaipaa sitä, että voin lähteä yksin jonnekin, vaan menen mieluusti vauvan kanssa, sinne minne nyt jaksan hänen kanssaan lähteä. ;) Kaipaan lähinnä omaa aikaa kotona, sohvalla makoilua. Se onnistuu iltaisin, kun mies käy vauvan kanssa lenkillä.

Tykkään imetyksestä ja olen tosi onnellinen, että sen suhteen kaikki on sujunut hienosti. Maitoa tuntuu tulevan just sen verran kuin vauva tarvitsee. Vauva kasvaa hienosti, mutta harvemmin rinnat enää vuotavat itsekseen. Olen pohtinut kiinteiden aloittamista, mutta en aio kiirehtiä niiden kanssa. Jos vauva kasvaa hyvin ja imetys sujuu edelleen, täysimetys jatkukoon. Ehkä puolen vuoden ikään saakka, ehkä 4 kk:n tai jotain siitä väliltä. :)

Olen alkanut haaveilemaan Murun sisaruksesta. Hassua miten aika kultaa muistot synnytyksen suhteen. Olen jopa ajatellut kaihoisasti Kättäriä ja miettinyt, miten ihmeellinen paikka se on. Että haluaisin vielä kokea syntymän ihmeen. Vielä asia ei ole oikeasti ajankohtainen, mutta jonain päivänä alkaa taas yritys. Yritys, jota ei varjosta älytön pelko siitä, että meistä ei koskaan tulisi äitiä ja isää.

Olen tosi innoissani isänpäivästä. Viime vuonna sain tietää olevani raskaana juuri ennen isänpäivää. Miten hienoa on valmistella yllätys omalle miehelle hänen ekana isänpäivänään. Mies on juuri niin mahtava isä kuin olen aina hänen kuvitellutkin olevan. Omistautuva, kärsivällinen, rakastava.

Olen saanut naapurustosta pari mammakaveria. On mukava jutella vauvoista ja muustakin. Muuten kaveripiirissäni ei pieniä vauvoja valitettavasti ole juuri nyt. Vertaistuki on äärettömän tärkeää myös tässä elämäntilanteessa.

Olen tyytyväinen elämääni, tosi onnellinen. On ihanaa olla äiti pienelle pojalle. Olen niin onnellinen meidän perheestä. Elämä tuntuu nyt täydeltä.