Ilmassa on ollut lievää raskausmyrkytystä. Pissan proteiinit on olleet yhdellä plussalla ja verenpaineet koholla. Onneksi tässä ollaan hyvissä käsissä ja mun ja vauvan vointia tarkkaillaan tiheästi. Viime perjantaina käytiin Kättärin päivystyksessä ja siellä paineet olivat sen verran huimat, että lääkäri "uhkaili" jo synnytyksen käynnistyksellä. Olin aika täysin hermona paineita mitattaessa, mutta rauhoituttuani kunnolla saatiin sen verran tyydyttävät lukemat, että päästiin kuitenkin kotiin.
Tilanne on ollut aika stressaava ja päässä pyörii kaikenlaista. Lääkärin puheet mahdollisesta seuraavana päivänä tehtävästä käynnistyksestä tulivat ihan puun takaa. En ollut ollenkaan varautunut sellaiseen ja itkuhan siinä pääsi. Tietysti on hyvä, että asia otetaan vakavasti, ja jos seuraavassa kontrollissa ovat vielä sitä mieltä, että käynnistys olisi paras vaihtoehto kaikkien kannalta, niin sitten käynnistetään. Ultrassa napavirtaukset olivat onneksi hyvät, lapsivettä riittävästi ja vauva tuntuu voivan hyvin. Verikokeissa mitään raskausmyrkytykseen viittaavaa ei näkynyt. Luulisi tämän kumoavan sen proteiiniplussan?
Tällä viikolla meillä on kontrolli Kättärillä. Siellä kai ultraillaan taas, katsotaan pissa ja mitataan paineet. Ostettiin kotiin verenpainemittari, jotta saadaan totuudenmukaisempia arvoja mitattua minulta hermoilijalta. Ovat olleet kutakuinkin tyydyttäviä.
Ensimmäinen toiveeni synnytystä ajatellen on ollut se, että se käynnistyisi luonnollisesti. Nyt olen miettinyt paljon sitä, voiko käynnistettykin synnytys olla ihan hyvä kokemus. Voikohan? Oli miten oli, jos yhtään näyttää siltä, että vauvan kannalta olisi jo paras päästä pois kohdustani, niin sitten käynnistellään. Kyllä minä siitä selviän. Hyvin sekin voi mennä.
Olisin todella, todella onnellinen jos synnytys nyt päättäisi käynnistyä luonnollisesti mahdollisimman pian. Valitettavasti mitään siihen viittaavia merkkejä ei ole. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Huomenna on kuitenkin suuri päivä, kun raskausviikkoja on kasassa 40+0. Uskomatonta. Ei tässä enää kauaa mene.
Voi sentään, onpa siellä jännät paikat! Ei käynnistystä varmaan kukaan synnyttäjä erityisesti toivo, mutta tosi monelle tutulleni se on eri syistä tehty ja monella on ollut ihan hyvä kokemus. Toisaalta voi olla ihan kivakin, kun tietää etukäteen, minä päivänä (suunnilleen) vauva tulee syntymään. :) Pidän silti peukkuja, että sun synnytys käynnistyisi itsestään! Meidän vauva syntyi muuten rv 40+3.
VastaaPoistaOi ihana Kättäri - mulla on ollut suorastaan vähän ikävä sinne, kun jäi niin hyvät muistot. Vauvan ensimmäiset päivät. <3 Minulla on työn alla postaus sairaala-ajasta. Yritänkin saada sen tosi äkkiä julkaistua, jos ehtisit vielä lukea. ;)
Oi hitsi, jännää <3 onneksi teitä seurataan koko ajan ja varmasti jos käynnistys joudutaan tekemään, on se kumminkin paras ratkaisu sun ja vauvan hyvinvoinnin kannalta. Ja miedoilla keinoillahan käsittääkseni se käynnistyskin aloitetaan, jos kroppa tajuaisi pienestä vihjeestä.. Mutta jaksamisia ja tsemppiä sinne! <3
VastaaPoistaTsemppiä Helmi! Ihania ja ainutkertaisia hetkiä edessä, ihan kohta <3
VastaaPoistaItselläni synnytys käynnistyi luonnollisesti rv 39+6 ja vauva syntyi tismalleen laskettuna päivänä :) Itse muistan kammoksuneeni mahdollista käynnistystä/sektiota sentakia, että lapsen syntymäpäivä ei ole sitten se mikä se kuuluisi olla. Ihan hassu juttu, mutta jotenkin se vaivasi minua kauheasti, jos lapsi ei saa syntyi silloin kun sen "oikea" aika on. Vielä edelleen mietin, että onneksi lapsi sai syntyä omaan aikaan ja syntymäpäiväksi valikoitui se päivä kun kuuluikin. :)
VastaaPoista-Nanna
Oh, tuttuja fiiliksiä. Meillähän ilmoitettiin että huomenna synnytetään. :) Vaikka synnytystä oltiin odotettu, oli ensimmäinen reaktio lähinnä pakokauhu - nytkö se tulee. Hermoilun jälkeen fiilis kuitenkin tasoittui ja itselläni jäi tosi hyvä fiilis synnytyksestä, vaikkei se "luonnollinen" ollutkaan. Tärkeintä on että lapsi saadaan turvallisesti ulos.
VastaaPoistaMulla käynnistettiin synnytys lievän raskausmyrkytyksen takia ja se lähtikin ihan hyvin käyntiin. Synnytys päätyi kuitenkin kiirelliseen sektioon, koska vauva oli avosuutarjonnassa eikä synnytys enää edennyt, vaikka avautumisvaihe muuten sujuikin hyvin. Molemmat olivat sellaisia synnytystapoja, joita en alunperin toivonut, siis käynnistys ja sektio. Mutta voin kertoa nyt vauvan ollessa yhdeksän kuukauden ikäinen (ja jo vauvan ollessa muutaman tunnin ikäinen) ei sillä ollut yhtään mitään merkitystä, miten vauva syntyi. Synnytyksestä jäi silti ERITTÄIN lämpimät muistot. Olen tyytyväinen kätilöopiston osaavaan henkilökuntaan ja siihen, että päätökset tehtiin vauvan hyvinvointia ajatellen. Toivuin sektiosta nopeasti, nopeammin kuin moni ystäväni alatiesynnytyksestä, jossa paikat ovat revenneet pahastikin tarjonnan takia.
VastaaPoistaMulla käynnistyi itsellään, mutta vauhditettiin, mutta oli kyllä huippusynnytys!
VastaaPoistaOlen seurannut blogiasi pitkään täällä taustalla. Mulla käynnistettiin synnytys viime viikon maanantaina, syynä kaksosraskaus ja lasten painoero. Raskausviikkoja oli kasassa siis tasan 38. Maanantaina kirjauduin osastolle ja aloitettiin käynnistys lääkkeillä. Maanantai meni pienillä supistuksilla, mutta ei mitään erikoista. Tiistaina annosta suurennettiin ja supistuksiakin tuli reilummin, mutta edelleen erittäin maltillisia. Illalla nukkumaan käydessä ei mitään merkkejä synnytyksestä. Tunti eteenpäin heräsin kahteen kipeään supistukseen ja siihen että lapsivesi meni. Tästä hetkestä 2t 45min niin molemmat pojat olivat syntyneet.
VastaaPoistaSynnytys oli tosi nopea, mutta ei siitä jäänyt minkäänlaisia "traumoja" :)
-Kaisa
Kaksi käynnistyttyä synnytystä takana ja molemmat ovat olleet äärettömän hyviä ja ihania kokemuksia :) Onnea matkaan!
VastaaPoistaHelmi, huhuu? Musta alkaa tuntua, ettet jäänyt odottelemaan synnytyksen käynnistystä vaan... <3
VastaaPoista