Eilen oli aika mälsä päivä: sateista, tuulista, kylmää. Mies lähti illalla juoksemaan ja koska sade oli lakannut, päätin minäkin lähteä kävelylle. Olipa hyvä idea. Ilma oli raikas ja luonto vihersi ihanasti. Kävelin myös tutun leikkipuiston ohi, sen jonne naapurin äidit ja isit matkaavat aina aamupäivisin kärryjensä kanssa. Ihmettelin siinä, että tuo leikkipuisto tulee varmaankin meillekin vielä hyvin tutuksi. Leikkipuistossa on myös sisätilat ja en malttanut olla kurkkaamatta ikkunasta. Pöytiä, tuoleja, leluja. Tuollako mekin joskus istumme?
Viikonloppuna saamme kotiimme pinnasängyn! Hetki sitten päivittelin, että meillä on vielä hirveästi hankittavaa, mutta siihen auttaa kummasti se, että tekee niitä hankintoja, heh. Viime aikoina on saanut vedellä hankintalistasta paljon asioita yli. Isommista hankinnoista puuttuisi vielä sähköinen rintapumppu ja itkuhälytin, joista ainakin jälkimmäinen olisi tarkoitus ostaa käytettynä. Hankintalistan päivitetty versio löytyy yläpalkista omana sivunaan.
Olen ollut hirveä herkkis nyt raskausaikana. Yritin eilen kirjoittaa postausta miehestä, mutta ei siitä mitään tullut. Liikutun ihan itkuun asti, kun ajattelenkin miestä. Nykyään alkaa itkettää sekin, kun kerromme miten rakkaita ja tärkeitä toisillemme ollaan, joskus myös miestä (ne mieshormoonit nääs, joista taidettiin puhua Vau-kirjassakin...). Olen huomannut sellaisen jutun, että välillä mua pelottaa kovasti, että miehelle sattuisi jotain. Sekin alkaa itkettää. Eilen oli just sellainen päivä, että itku oli herkässä. Tänään tuntuisi olevan parempi: ainakaan en alkanut vollottaa, kun tätä kirjoitin.
Slämäriin vastasin, että olen aika lailla samannäköinen kuin ennen raskauttakin. Eilen kuitenkin huomasin (miehen ottamista kuvista ja peilistä), että mulle on tainnut tulla leuan alle jotain pientä ylimääräistä. :D Pieni kaksari siis, mutta mitäs pienistä. Jään seuraamaan tilanteen kehittymistä...
Parisen kuukautta enää, niin vauva on täällä. Uskomatonta. Ihan oikeastiko tämä kaikki tapahtuu? Olen hirveän onnellinen miehestä ja vauvasta.
Mukavaa viikonloppua!
Mukavaa viikonloppua!
Minä sain manuaalisen rintapumpun käytettynä naapurilta ja olen käyttänyt sitä muutaman kerran. Maidon tuotanto on ollut niin maltillista etten ole sitä paljoa käyttänyt. Laitoksella kokeilin sähköistä versiota kun vauva oli pari päivä teholla, se oli kyllä aika kamala.
VastaaPoistaPerusteluja kiitos, miksi oli niin kamala? Tuttujen kanssa juteltua sähköinen pumppu on saanut ehdottomasti enemmän kannatusta kuin manuaalinen. Siksipä päädyimme siihen. Tosin vielä en tiedä kannattaisiko se hankkia vasta myöhemmin. Siitäkin on erilaisia näkemyksiä. :)
PoistaItse tykkään enemmän manuaalisesta rintapumpusta. Sairaalassa pumppasin sähköisellä, mutta jotenkin manuaalinen on tuntunut helpommalta ja hellemmältä (sairaalan pumppu rikkoi mulla ihoa) Omalla kohdallani oli hyvä että pumppu oli jo raskauden aikana hankittu, koska sille oli heti käyttöä; pieni ei jaksanut imeä paljoakaan kerralla ja tissit tuntui pakkaantuvan maidosta. En ole kokenut manuaalista pumppausta ollenkaan työlääksi, koska maitoa on tullut reilusti ja pumppaus on ollut nopea toimenpide. Ymmärrän kyllä, että manuaalinen pumppaus voi olla myös kovin työlästä, nyt kun mun maidontulo on kolmen kuukauden imetyksen jälkeen vihdoin tasaantunut, ei pumpullekaan heru enää nopeasti vaan se vaatii enemmän aikaa, mutta eipä tuota maitoa enää juurikaan tule pumpattua, ellei itse ole useampaa tuntia poissa pienen luota.
VastaaPoistaKiitos kommentista! Hmm, hirveen vaikea tietää, kumpi pumppu sitä sitten itseä miellyttäisi enemmän. Näitä pitäis saada koetestata jossain etukäteen. ;) Tuo, että pumppu rikkoi sulla ihoa, ei kyllä kuulosta yhtään mukavalta. Jäämme edelleen pohtimaan asiaa. Hyvää viikonloppu Nyyti!
PoistaVoi tää oli kyllä niin liikkis teksti yhyy!
VastaaPoistaMinä ostin just hätää kärsittyäni käytettynä vetopasuuna-tyyppisen käsipumpun ja muistan kuinka sairaalassa sillä pumppasin ja vannoin, etten kyllä sellaista kotiin osta...miksihän unohdin tän...
Tykkäsin sairaalassa kovasti sähköpumpusta. Nää on niin yksilöllisiä juttuja. Ja ehkä jotenkin pumpulisesti muistelen sitä kuinka vauva oli siellä vastasyntyneiden osastolla nenämahaletkussa ja minä katselin vauvaa ja sähköpumppu siinä pumppaili vauvalle ruokaa...ehkä 5ml :D.
Aiemmin mulla oli sellainen käsipumppu, jota pystyi yhdellä kädellä käyttää, se oli hyvä.
Se sähköinen pumppu tuntuu varmaan aluksi jotenkin niin koomiselta suorastaan, mutta oli minusta jotenkin vaan helpompi. Ei tarvinnut väsyttää itseään pumppaamisella, varsinkin kun yölläkin piti pumpata joskus.
Yhyy, aika liikkisolo on täällä jatkuvasti!
PoistaNää tosiaan on niin yksilöllisiä juttuja. Mutta ajattelin ainakin opetella tykkäämään sähköpumpusta. Se nyt vaan vaikuttaa helpommalta ja silleen. Ja varsinkin, kun haluttaisiin, että mieskin voisi osallistua vauvan ruokkimiseen, joten tarkoitus olisi pumpata kyllä ihan huolella. Siis jos sitä vaan tulee... Huoh. :) Kiitos kommentista, kyllä mä nyt tänkin jälkeen taas kallistun sähköisen puolelle.
Tuttu tunne tuo menetyksen tunne. Onkohan siinä joku biologinen selitys taustalla, koska mäkin huomaan nykyään usein kyyneleet silmissä pelkääväni, että Lapinlahjalle käy jotain. Mutta ihanaa, että ootte liikkiksiä yhdessä :) <3
VastaaPoistaHyvinkin voi olla joku biologinen juttu. Viikonloppuna taas herkistelin näitä asioita. Joskus saatan kysyäkin mieheltä, että "eihän sulle koskaan satu mitään?". :) Kyllä tää odotusaika herkistää miehenkin, kivempi olla yhdessä liikkiksiä!
PoistaTäällä myös sähköpumpun puolestapuhuja. :) Varsinkin jos yritätte opettaa vauvaa syömään myös pullosta. Me myös otettiin osittain pullo heti käyttöön (ainakin kerran päivässä annettiin) ja sähköpumppu oli vaan niin helppo ja vaivaton. Väitän että nukahdin välillä istuma-asentoon pumpatessa.
VastaaPoistaJa sit vielä sekin, että jos vauva on tosi unelias, se ei välttämättä jaksa imeä kauhean kauaa kerralla. Silloinkin on hyvä pumpata niin saa maidon nousemaan paremmin. :)
Kiitos sullekin tästä. :) Alan olla aika varma siitä, että sähköpumppu on meidän juttu. Ja todellakin tarkoitus ois opettaa vauvaa myös pullosta syömään. Toivotaan molemmat, että mieskin voisi osallistua vauvan ruokkimiseen, enkä minä tisseineni "omisi" vauvaa kokonaan. Oppiko teidän vauva heti syömään rintaa ja annoitteko pullosta vasta sitten, kun oli sen homman oppinut?
PoistaPoika syntyi tiistaina, ja mulla nousi maito vasta perjantaiaamuna kun oltiin lähdössä kotiin, eli siihen asti poika söi käytännössä vain pullosta. Hermostui ja turhautui rinnalla kovasti kun maitoa ei tullut tarpeeksi (yhtään?), eli nostatin maitoa sitten pääosin sillä pumpulla. Toisin sanoen, molempia annettiin alusta asti. :)
Poista