Perjantaiöklötys

Jaahas, se on taas perjantai ja taas öklöttää. Aamupäivällä tuli tosi ällöttävä olo, joka sitten hiljalleen levossa helpotti, mutta muuttui heikotukseksi. Jotenkin voimaton hönttiolo ollut. Mies oli onneksi kotona ja laittoi ruokaa. Syöminen helpotti oloa vähän. Nyt on ihan hyvä olo ja jaksoin helposti mm. pestä lattiat. Kai tämä on jotain ihan normaalia loppuraskauden huonovointisuutta. Onneksi mulla on se ylimääräinen neuvola ensi viikon alussa, niin pääsee juttelemaan tästäkin. Ajattelin myös, että hemoglobiini olisi hyvä tarkistaa, kun sitä ei ole mitattu aikoihin.

Mies lähti viikonlopuksi reissuun ja oli vähän huolissaan minusta, kun joutui jättää tänne. Onneksi mulle tulee erittäin mieluinen vieras koko viikonlopuksi. Näin ollen mieskin pystyi aika hyvillä mielin lähteä matkaan ja toivon mukaan osaa nauttia reissustaan. Eiköhän tämäkin öklötys ole pian taas ohi.

Vauva se edelleen liikkuu hyvin ja pitää mielen onnellisena. Kutkuttavan ihanaa miettiä meidän vauvaa. Ihan kohta hän on täällä, meidän oma vauva. Ihan kohta saamme pitää häntä sylissä ja suukotella ja nuuhkia. Uskomatonta aikaa tämä. Aikaa, jota en välillä uskonut koskaan saavani kokea.

Viikko on kulunut nopeasti, vaikka päivät ovatkin olleet vähän tylsiä. Tuo kurja sää vaikuttaa suoraan mielialaan ja tekemisiin. Onneksi mies on ollut nyt loppuviikon kotona, niin on ainakin ollut maailman parasta seuraa. Eiköhän se kesäkin sieltä takaisin tule ensi viikon aikana.

Nyt voisin lähteä suihkuun ja alkaa valmistella illallista vieraalleni. :)

Onnekasta viikonloppua jokaiselle.