Hyvin sopii pottajutut ja syöminen samaan otsikkoon, heh. Mutta tässäpä nyt ajatuksia molemmista.
Pojan kanssa pottaan tutustuminen aloittettiin melko varhain. Aikoinaan kiinteiden aloittamisen myötä pojan vatsa oli jumissa ja huomasin nopeasti, että poika sai tehtyä tarpeensa paremmin ilman vaippaa. Siispä kiikutin poikaa lavuaarin tai pöntön päälle tarpeilleen (naamasta näki aika helposti, milloin kakkahätä iski). Tästä oli luonteva hiljalleen siirtyä potalle, kun istuminen alkoi olla vakaata.
Potta ei ole missään vaiheessa jännittänyt poikaa, vaikkakin kiinnostus sillä istumiseen on vaihdellut. Esimerkiksi tällä hetkellä poikaa ei saa millään potalle, ellei kyse sitten ole kakkahädästä. Kakkahädästä ilmoittaa aina sanomalla "kakka tulee", jolloin kipitetään yhdessä vessaan potalle. Yleensä ehditään hyvin. Ei olla koskaan pakotettu potalle: esim. nyt kun on tämä vaihe, että ei huvita muuten vaan mennä potalle vaipanvaihdon yhteydessä, jätetään se suosiolla väliin.
Pissahätää poika ei tunnista kuten kakkahätää. Joskus kyllä saattaa sanoa, että on kakkahätä, mutta pottaan tuleekin pissa. Olen tässä mietiskellyt, milloin olisi sopiva heti alkaa harjoitella ilman vaippaa olemista. Ei ainakaan nyt, kun potalla istuskelu ei ole yhtään mieluista puuhaa. En ole näistä asioista juurikaan lueskellut, vaan mennyt sen mukaan, miltä tuntuu. Tällä hetkellä vaippa ei tunnu ärsyttävän poikaa, vaikka kesäkeleillä on varmasti hiostava. Katsotaan josko innostuisi olemaan joskus pidemmän aikaa ilman ja miten sitten reagoisi pissahätään.
Sitten kirjoituksen toiseen aiheeseen eli taaperon sokeriherkkujen syömiseen. Meillä poika ei ole vielä syönyt sokeriherkkuja. Tämä siksi, että no, niiden välttäminen on ollut niin helppoa. Poika rakastaa marjoja ja hedelmiä ja vaikka miehen kanssa söisimme pullaa, poika on tyytyväinen niin kauan, kun hänellä on omia mieleisiä herkkujaan. Kahvilassa käynnin kohokohta on karjalanpiirakka, sitä pyytää itse aina. Ei välitä, vaikka äidin lautasella olisi kakkupala.
1-vuotishammastarkastuksessa (no, olimme täällä vasta pojan ollessa 1,5-vuotias) saimme luonnollisesti kiitosta sokerittomuudesta. Hammashoitaja huikkasi vielä lähtiessämme, että "kesällä sitten jätskille!". Ja kahden vuoden iästä onkin jotenkin tullut raja sille, milloin satunnaisesti voisimme jotain sokerisia herkkuja, kuten sitä jätskiä, pojalle vähissä määrin tarjota. On ollut vaan niin helppoa olla tarjoamatta, kun toinen on tyytyväinen näin. Ja kaikkihan sen tietää, että sokeri on aikamoista myrkkyä.
Eiköhän tässä miehen lomalla tule käytyä jätskikiskalla ja pojan niin halutessa, saa hänkin sitten maistaa jäätelöä. Olen sitä mieltä, että kohtuus kaikessa, eikä sokeri silloin tällöin nautittuna tapa. :) Sokeriherkut eivät kuitenkaan kuulu lähellekään jokaiseen päivään. Hyvistä mauista voi nauttia ilman sokeriakin. Olen iloinen, että poika on tähän asti säästynyt sokeriherkuilta ja oppinut arvostamaan muita juttuja ja makuja.
Miten teillä nää hommat menee? Olen huomannut, että eroja on hirveästi perheiden välillä. Varmasti on niitä lapsia, jotka eivät tyydy karjalanpiirakkaan, kun äidin lautasella on värikäs kakkupala. Sitten homma meneekin tietysti hankalammaksi. :)
Ihana muuten kirjoittaa ajan kanssa koneella kännykällä näpyttelyn sijaan. Miehen loma <3
Meillä nyt kuivuusharkat meneillään. Oon ostanut Lindexiltä kivoja boxereita lapselle. Onkin tykännyt niistä jes. Aattelin et lapsi ei varmaan suostu olla ilman vaippaa, koska rutiinit. Nyt on aamuisin laitettu "kalsarit" ja sit käydään aikalailla puolen tunnin välein potalla. Pauliina kirjoittikin Satulinnun pesässä -blogissa hyviä vinkkejä potalle houkuttelusta. Iltapäivisin päiväunien jälkeen poika useimmiten pyytää potan jälkeen itse uutta vaippaa - kuivaksiopettelu varmaan on myös väsyttävää lapselle, koska vaatii keskittymistä. Mut aika rennosti mennään.
VastaaPoistaHerkuista. Me tarjottiin ekan kerran sokerista herkkua lapselle 2v synttäreillään, mutta ei suostunut maistamaan :-D. Mutta siinä vähän päälle 2-vuotiaana rohkaistui välillä maistamaan. Jos syön karkkia, voin antaa pojallekin pari tai suklaapatukasta pienen palan. Joskus en anna, vaikka lapsi pyytää, ja hän hyväksyy sen heti ja jatkaa hommiaan. Ei siis ole kummemmin herkkujen perään. Talk murut on edelleen lapsen herkkua :-D.
Noita boksereita täytyis kyllä ostaa! Isi on aika kova sana just nyt ja isikin sellaisia käyttää... Huvittaa ajatus pojasta pikku boksereissaan. :-D Täytyy lukea se Pauliinan postaus uudestaan, kun ehdin vain vilkaista. Nyt, kun olen pojalle ehdottanut, että oltais hetken ilman vaippas, vaatii vaan vaippaa päälleen. Mut ehkä se olis eri juttu jos olis niitä boksereita. Ostoksille siis!
PoistaMäkin ajattelin, että lapsi saa synttäreillään maistaa kakkua. Katsotaan maistuuko. :-) Talk murut on täälläkin herkkua!
PoistaJoo siis ei meilläkään poika suostu olemaan muuten vain ilman vamppaa. Ja todellakin myin ajatuksen boksereista just noin, että "vau, samanlaiset ku isillä!!" Ja niissä oli kivoja dinokuvioita ja paloautoja ja Bamsea ja mitälie. Täällä Lindexillä ollut ota 3 maksa 2 tarjouksessa jo pidempään.
Poista- tyttöankka