torstai 17. maaliskuuta 2016

Meiltä se ei käy luonnollisesti

Se on alkanut muistuttaa itsestään: meiltä se ei käy luonnollisesti. Joku miettii milloin on toisen lapsen aika ja sitten ne tekee sen lapsen. Me mietitään asiaa varovaisesti, milloin aloittaisi taas sen kaiken ja johtaakohan se kaikki siihen, mitä me kovasti toivotaan. Olen huomannut, että menkkojen alkamiseen on alkanut liittyä pettymystä ja suuttumusta. Se on konkreettinen muistutus siitä, mihin me ei pystytä. Ehkäisyähän me ei olla pojan syntymän jälkeen käytetty. Toki seksielämäkään ei aina ole järin aktiivista tässä pikkulapsiarjessa.  Joku kertoi mulle tänään odottavansa toista. Hänen esikoisestaan tulee isoveli. Kuka pitää poikani puolia leikkikentällä ja koulun pihalla jos hän jää ainokaiseksi? PAS tehdään syksymmällä. Pelottaa, kun siihen liittyy niin paljon toiveita, yhteen ainoaan huurunenään. Huoh, tuttuja tunteita jostain alkaa nousta taas pintaan.
Lähettänyt klo

5 kommenttia:

  1. Elsa Pihlström17. maaliskuuta 2016 klo 20.36

    Ihana Helmi. Teillä on täysi oikeus haluta ja saada pikkusisarus. Vaikka meillä tulikin kolmen vuoden lapsettomuuden jälkeen luomuna esikoinen, niin hämmentävää olikin, kun seuraavaan meni "vain" 8kk synnytyksestä... Varmasti kärsimätön ja "taasko uudestaan" olo sulla.

    Oon oikeastaan sanaton ja en keksi lohdullisia sanoja.. :(

    VastaaPoista
  2. Winnie17. maaliskuuta 2016 klo 20.40

    Sama on pyörinyt mielessä kun kaverit ilmoittelee kasvavasta lapsimäärästään. Tai sitten kertovat miten "tehdään" se toinen niin että tulee semmoinen sopiva kiva pikku ikäero. Joopa joo.. Itsellä pyörii mielessä vaan hoidot ja lääkitykset ja kiertopäivät ja alkioiden sulatukset jne. Tuttuja tunteita tosiaan.. Vaikka tällä kertaa homman ei pitänyt olla niin vakavaa niin kyllä se vaan on. Vaikka kuinka ajattelisi että meillä on jo yksi lapsi, katsotaan miten nyt käy. Koska kyllä sitä toistakin toivoo niin kovasti. Mutta toivotaan että kaikki käy parhain päin, meillä ja teillä :)

    VastaaPoista
  3. tyttöankka17. maaliskuuta 2016 klo 22.08

    ♥

    Ja yhtäkkiä joka puolella toisilla kasvaa raskausmahat ja toisilla sitä ja tätä.

    Halaus♥. Onneksi on yksi huurunenä!

    VastaaPoista
  4. Anonyymi18. maaliskuuta 2016 klo 8.17

    Niinpä, tuttuja tunteita. Ja kun ihmiset kysyy olemmeko ajatelleet mikä olisi sopiva ikäero mielestämme, niin ajattelen milloin jaksan taas saman rumban, enkä niinkään minkä ikäinen esikoisemme olisi. Olisi niin paljon helpompaa, kun toinen tupsahtaisikin ilman sen suurempia pähkäilyjä... taitaa vaan olla toiveajattelua.
    -Nyyti

    VastaaPoista
  5. Helmi1. huhtikuuta 2016 klo 13.56

    Kiitos kaikki. Tiesin, että ymmärrätte. <3

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)