Minusta on mukavaa olla lapsen kanssa kotona. Ainutlaatuista aikaa. Tätä aikaa ei saa koskaan enää takaisin, mutta töitä ehtii tehdä myöhemminkin. Omasta pojastani ajattelen, että hän olisi vielä liian pieni päivähoitoon. Toki lapsen kanssa päivät ovat joskus rasittavia, tylsiä ja hermoja kiristäviä, mutta en voisi palata töihin vain näistä syistä. Sitä paitsi olen sellainen ihminen, että voin hyvin olla jonkin aikaa poissa hetkisestä työelämästä (jota tosiaan saa sitten myöhemmin elää ihan kyllikseen).
Maalla asuvat sukulaiset miettivät välillä, millaista lapsen elämä on isossa kaupungissa. Monen kuvitelmat ovat sellaiset, että asumme jossain betonihelvetissä. Ennakkoluulot kyllä karisevat nopeasti, kun he tulevat meille kylään. Usein muualla asuvat käyvät Helsingissä vain ihan keskustassa. Silloin he näkevät vain yhden puolen tästä kauniista kaupungista. Tosin jo keskustassakin on monta puolta. :)
Me asumme 20 min. bussimatkan päässä keskustasta. Pihamme on vehreä ja talot on väljästi rakennettu, joten tilaa on. Vieressä on metikköä ja sokkeloisia hiekkapolkuja, joilla on kiva lenkkeillä. Omassa pihassamme on ihana lasten leikkipiha. Koska talot ja piha on 50-luvulla tehty, asuinalueella on kauniita ja korkeita vanhoja puita. Ihan vieressä on leikkipuisto, jossa on myös sisätilat. Metikössä polkujen varrella on kiipeilytelineitä ja muita leikkihärveleitä. Tosin sellaiset eivät metsässä niin kiinnosta, koska on käpyjä, puun juuria ja kantoja.
Pelkästään taloyhtiössämme asuu viisi poikani kanssa samanikäistä lasta. Kyläilemme toistemme luona ja aina, kun menemme puistoon, siellä on seuraa. Jos asuisimme jossain korvessa, olisimme aika yksin. Nautin siitä, kun saan päivittäin jutella muiden aikuisten kanssa. Lapsikin saa tavata ikäisiään usein, kun ympärillä asuu muita pikkutyyppejä.
Monipuolisuus on Helsingissä ihaninta. Meillä on täällä asuinalueellamme erittäin rauhallista ja luontoon pääsee, kun vain astuu ovesta ulos (lumiseen aikaan hiihtoladuille pääsee melkein pihastamme!). Myös meri uimarantoineen on kävelymatkan päässä. Kuitenkin voimme kävellä tai matkustaa julkisilla helposti kahviloihin lähialueilla. Kahvilassa käyminen yhdessä pojan välipala-aikaan on meille molemmille mieluista. Molemmat tykkäämme mutustaa ruokiamme ja katsella muita ihmisiä kahvilan vilinässä. Nyt joulun alla on vaikka päivittäin kivoja joulutapahtumia lapsille. Aina tapahtuu jotain.
Siitä huolimatta ihanimpia hetkiä ovat ne, kun ollaan kotona kahdestaan ja leikitään. Jos olemme muutaman päivän menossa, kaipaan jo kovasti kotoilua ja pojan kanssa sylittelyä rauhassa. Onneksi voimme valita ja suunnitella päivät fiiliksen mukaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti