Sekalaista settiä

Kylläpä aika kuluu nopeasti! Ei aikaakaan, kun vauva on jo kuukauden vanha. Kirjoittaminen on jäänyt, pahoittelut siitä. Olisi niin paljon aiheita, joista voisi kirjoittaa jokaisesta oman postauksensa. Sen sijaan täältä pesee tällainen sekalainen postaus, jossa lyhyesti vähän kaikesta.

Vauva-arki: Arki vauvan kanssa on ihanaa, raskasta ja ihanaa. Ilmassa on niin paljon rakkautta ja toisaalta väsymystä sekä välillä turhautumistakin, kun ei aina tiedä, miten helpottaa vatsavaivaisen pienen rakkaan oloa. Yhteiset aamupala- ja kahvihetket miehen kanssa ovat luksusta. Onneksi meillä on edelleen pakastimessa reilusti leipomuksiani. On ihana ottaa aina aamulla jotain hyvää sulamaan ja herkutella päiväkahveilla. Voisin sanoa, että tuoreille vanhemmille paras tuominen on jonkinlainen herkkukori. Ja isoja juttuja ovat myös postiluukusta puolen päivän aikaan tippuvat kirjeet ja paketit! Välillä naurattaa, kun miehen kanssa tosissamme pohdimme päivittäin paljonko kakkaa ja pissaa on tullut milloinkin. Tätä se nyt on. :)

Äidin rakkaus ja herkistely: Rakkaus vauvaa kohtaan heräsi nopeasti hänen synnyttyään. Vastaavanlaista rakkautta en ole koskaan ennen tuntenut ketään kohtaan. Omaa lasta haluaisi suojella aivan kaikelta ja sydämestä ottaa, kun tietää, ettei se ole mahdollista. Itkeä tirautan edelleen vähintään kerran päivässä, kun olen niin hirveän liikuttunut ajatellessani omaa poikaa, omaa lastani.

Synnytys: Omalla kohdallani synnytys ei ollut mikään voimaannuttava, upea kokemus. No, upea tietenkin siksi, että lopputulos on täydellinen pieni poika, mutta muuten olen ainakin tällä hetkellä vähän epävarma, uskaltaisinko synnyttää uudelleen. Avautumisvaihe sujui hyvin, mutta ponnistusvaihe oli raju, eikä kivunlievitys toiminut. Kun ajattelen synnytystäni, mielessä on pelkkä ponnistusvaihe. Pitäisi ehkä ajatella niitä hetkiä päivystysosastolla, kun sain vielä liikkua ja mies hieroi supistuksien aikaan selkääni kuumalla kaurapussilla. Saa nähdä kultaako aika koskaan muistoja ponnistuvaiheesta. Kunnioitan kyllä itseäni nyt entistä enemmän, kun olen tehnyt sen: synnyttänyt.

Raskaudesta toipuminen: Vatsa alkoi litistyä nopeasti jo synnärillä. Nyt se on jo aivan litteä. Tietysti vielä aika pehmeä. Odotan innolla, että pääsen taas treenaamaan vatsalihaksia. Raskausarpia ei mahaan tullut, sen sijaan raskaudesta muistuttavat linea negra ja levinnyt napa. :) Rintoihin tuli arpia vasta maidon noustua. Viime viikolla punnitsin itseni ekan kerran synnytyksen jälkeen ja kiloja oli lähtenyt jo melkein 10. Tuntuu, että kroppa palautuu aika nopeasti. Ne muutamat hankkimani äitiysvaatteet viikkasin pois eilen. Saa nähdä tuleeko niille vielä joskus käyttöä. 

Synnytyksestä toipuminen: Istuminen ei tunnu edelleenkään kivalta, ei renkaan päälläkään. Epparihaava ei ole vielä täysin parantunut. Kuitenkin paljon parempi, kun vertaa vaikka ekaan viikkoon synnytyksen jälkeen. Hitsi, miten kipeä silloin oli. Alapääongelmien lisäksi oli jotenkin aika tokkurassa. En ollut varautunut siihen, miten kipeä synnytyksen jälkeen voi ollakaan. Kurjaa, kun ei ollut voimia hoitaa vauvaa, kuten olisi halunnut. Nyt kuitenkin ollaan jo varmasti päästy pahimman vaiheen ohi. Synnärillä kuitenkin selvisin hienosti kaksi yötä kaksin vauvan kanssa, kun emme saaneet perhehuonetta eli mies joutua lähteä yöksi kotiin.

Helteet: Yleensä en valita helteistä, mutta nyt saisi jo riittää. Läkähdyttävän kuumuuden vuoksi emme pääse päivisin ulkoilemaan vauvan kanssa. Ja asuntomme on ihan pätsi. Kaikilla meillä alkaa olla tukala olo. Käymme usein varhain aamulla tai myöhään illalla ulkoilemassa, silloin onneksi on hitusen verran viileämpää. Odotan, että lämpötilat tippuisivat sinne 20:een ja voisi tehdä päivisinkin pitkiä vaunulenkkejä.

Vauva: Se kaikista tärkein. <3 Poika on kasvanut tosi hyvin. Viime neuvolakäynnillä oli saanut jopa 400 g viikossa lisää painoa. Uskomantonta, että minulta tulee maitoa, jolla vauva kasvaa! Vauvan ulkonäöstäkin huomaa, että maito on maistunut: posket pullottavat ja jalatkaan eivät ole enää niin rimpulat. Jotkut vaatteetkin alkavat olla jo pieniä. Pojalla on mainioita ilmeitä. Häntä voisi vaan tuijottaa ja tuijottaa. Poika nauttii valtavasti kylpemisestä. Tykkää myös, kun tukkaa harjataan tai päätä silitellään. Pojalla on isot silmät ja nöpönenä. Hän on äitin ja isin kullanmuru.

Anteeksi, kun en ole vastannut kommentteihinne saatika kommentoinut teidän blogeihin. Olen kyllä lukenut kaikki kommentit ilolla ja teidän kuulumisianne seuraan päivittäin kännykän kautta. :)