Kuulumiset rv 21+0

Olen kärvistellyt menneen viikon tähän mennessä ikävimmän raskausvaivan kanssa. Selkääni iski joku karmea kramppi tasan viikko sitten. Pääsin seuraavana aamuna terveysaseman fyssarille. Fyssari antoi lähinnä kivunlievityskeinoja. Viikonloppuna olin lopen kyllästynyt yrityksiin lievittää helvetillistä kipua ja varasin ajan osteopaatille, jonka toivoin poistavan kivun. Ja niinhän tämä tekikin: pahimmat kipukohtaukset ovat poissa ja selkää vihloo enää lievästi. Viime yön sain jopa nukuttua, ah.

Kipu oli/on siis selässä ja kylkikaaressa. Osteopaatti näki heti, että lantioni on ihan vääristyneessä asennossa. Hänen mukaansa virheasento johtui kasvaneesta kohdusta ja kivut virheasennosta. Ei ole muu kroppa pysynyt mukana kasvutahdissa ja sitten kävi näin. Tunnin käsittelyn päätteeksi lantion asento oli jo normalisoitunut. Ensi viikolla käyn vielä uudelleen tarkistuttamassa tilanteen. Päätinpä tässä, että käyn osteopaatilla koko loppuraskauden ajan, ehkä kuukausittain. Lantion hyvä asento on kuitenkin synnytyksenkin kannalta tärkeä juttu. Mm. täällä tietoa asiasta.

Vauvan liikkeet tuntuvat nykyään selkeästi ja monta kertaa päivässä. Välillä mahassa on hiljaisempaa pidempiäkin aikoja, mikä on tietysti näillä viikoilla ihan normaalia. Rakenneultrassa tuli muuten yllättävä uutinen: istukka on sittenkin kohdun taka- eikä etuseinämässä. Neuvolassahan on veikattu sen olevan edessä, kun vauvan sydänääniä on saanut aina vähän etsiä. Samoin itse olen näin ajatellut, kun liikkeitä aloin tuntea ehkä keskimääräistä myöhemmin. Vaikuttaa siltä, että vauva viihtyy paljon perätilassa, jolloin hänen potkunsa kohdistuvat selkääni kohti. Näin sanoi kätilö rakenneultrassa, jonka senkin aikana vauva oli koko ajan perätilassa. Liikkeet tuntuvat luonnollisilta, mutta silti hassuilta. Välillä tuntuu, että vauva kääntyy kokonaan ympäri, ja mahassa tuntuu kunnon muljaus. Niille muljauksille ei voi olla naurahtamatta.

Vaikka raskaus on jo näinkin pitkällä ja ultratkin takanapäin, on se kummallista, miten pienestä usko horjuu. Eilen huomasin, että pikkareissa oli aivan minimaalinen läntti verta. Soitin samantien päivystykseen ja kyselin asiasta. Huom. musta on tullut niin fiksu, että en enää googlaile, vaan soitan joko synnärin päivystykseen tai neuvolaan huolistani. Joistain on saatava mielenrauha, kun en murehtijana osaa vaan ohittaa tällaisia. Päivystyksestä rauhoiteltiin, että syynä varmastikin kuivat limakalvot. Myöhemmin huomasin pienen haavauman tuolla alhaalla ja uskon veritipan tulleen siitä, eheh. Se siitä murheesta.

Maha on kasvanut hurjasti viime aikoina. Hassua verrata tuohon blogiin laittamaani kuvaan. Ero on iso! Jos aikaisemmin saattoi näyttää siltä, että olen vähän pulskistunut, nyt asiasta ei luulisi olevan enää epäilystä. Tykkään mahasta. Ja sen sisällöstä. <3 Sisällön kuvaa tulee katseltua monta kertaa päivässä. On se söpö.

Ihanaa, kun on jo näin valoisaa ja aurinkoakin on luvattu lähipäiville. Jospa sitä vaikka pikkuhiljaa uskaltausi kävelylenkille tämän selän kanssa. Mukavaa laskiastiistaita! Syökäähän pullaa! :)